Varaudu kesän vaaroihin!

Suloisessa suvessa sielu ja keho lepäävät. Lemmikin kanssa toinen silmä kannattaa kuitenkin varmuudeksi pitää auki, sillä nelijalkaiset perheenjäsenet eivät yleensä osaa itse pitää huolta turvallisuudestaan. Tarjolla on siis sinulle vielä yksi lisävirka ja kesätyö: sen lisäksi, että olet ruokkija, emo, kaveri, opastaja ja rapsuttaja, saat olla nyt myös lemmikkisi turvallisuuspäällikkö.

Lämpöhalvaus

Älä jätä koiraa tai kissaa kuumaan autoon
Älä jätä lemmikkiä autoon auringonpaisteella, älä luota varjon pysyvyyteen (pilvet voivat väistyä ja auringonvalon kulma vaihtua yllättävän nopeasti), äläkä edes viilennystuotteiden tehoon. Auringonpaisteessa lämpötila autossa nousee niin jyrkästi, että 100 % varmaa viilennyskikkaa ei auton ilmastoinnin lisäksi ole olemassakaan.

Myös helteinen lenkki voi läkähdyttää
Tuuheaturkkinen koira voi saada lämpöhalvauksen myös aivan tavallisella lenkillä ja ohutturkkinenkin kovasti riehuessaan. Koiran lämmönsietokyky on jossain määrin yksilöllinen, joten toisia koiria ei kannata käyttää mittarina oman lemmikin lenkityksiä tai harrastuksia suunnitellessaan. Katso tästä avuksi viilennystuotteita.

Lenkkeilyä päivän kuumimpaan aikaan kannattaa välttää, ja vähimmäisvaatimuksena on varata mukaan juomavettä. Viilentävää takkia tai huivia voi käyttää apuna, ja moni koira pulahtaa mielellään myös esim. ojaan kastautumaan. Lue tästä myös artikkeli turkin kesäkevennyksestä.
Kissat eivät yleensä osallistu vastaavalla intensiteetillä helteisiin urheiluharrastuksiin tai riehu itseään läkähdyksiin. Kissankin kanssa on kuitenkin hyvä ennaltaehkäistä liiallinen lämpiäminen, etenkin esim. kuljetusboksissa, josta se ei pääse siirtymään viileämpään paikkaan vapaasti.

Jos reittisi varrelle osuu Musti ja Mirri -myymälä, olet tervetullut juottamaan ja viilentämään lemmikkiäsi meille!

Kyyn purema

Purematilanne jää usein huomaamatta
Useimmiten kyy puree koiraa tai kissaa niin, ettei omistaja huomaa itse tapahtumaa. Puremaa on syytä epäillä, jos lemmikki muuttuu ulkoilun jälkeen väsyneen ja velton oloiseksi, ja sen raajasta tai kuonosta löytyy turpoava, kipeä alue. Huolellisesti tutkimalla saattaa löytyä myös itse puremajälki, jossa on kaksi pistohaavaa vierekkäin noin puolen sentin päässä toisistaan. Kissoilla purema löytyy tyypillisimmin etukäpälästä, koirilla kuonosta tai jalasta.

Mikä neuvoksi, kun kyy puree?
Tärkein ensiapu kyyn puremassa on lemmikin pitäminen mahdollisimman liikkumattomana. Jos purema on raajassa, se kannattaa lastoittaa. Eläinlääkäriin on hyvä hakeutua mahdollisimman pian, eikä oireiden pahenemista kannata jäädä odottelemaan.
Kyytabletteja lemmikille ei kannata tarjota, ellei purema ole suun tai hengitysteiden alueella, jolloin kyytabletin sisältämää kortisonia voidaan tarvita pitämään hengitystiet avoinna. Kortisoni yhdessä kyyn myrkyn kanssa on kuitenkin munuaisille suuri rasite, joten sen käyttö kannattaa varata vain em. tilanteisiin.
Kyyn puremasta selviämisen ennuste on hyvä, jos hoito päästään aloittamaan ajoissa.

Hyönteisten pistot ja puremat

Lentävät verenimijät
Lentävien hyönteisten pistot ja puremat ovat useimmiten koiralle ja kissalle vaarattomia, mutta kiusallisia ne saattavat olla. Pienistä, verta imevistä hyönteisistä etenkin mäkäräiset saattavat aiheuttaa puremillaan jopa ihotulehduksen, jos lemmikki koettaa hoitaa kovaa kutinaa nuolemalla ihoa. Verta imevien hyönteisten torjuntaan voi käyttää apteekkituotteita tai koettaa suojata lemmikkiä geraniolia sisältävillä, luonnonmukaisilla valmisteilla. Eläinlääkärin puoleen on syytä kääntyä, jos purtu ihoalue alkaa turvota tai märkiä, eläin on kovin tuskainen tai sille nousee kuumetta.

Pesäänsä puolustavat pistiäiset
Mehiläisten ja ampiaisten pistot tekevät kipeää, mutta niistä ei kannata huolestua, ellei pisto ole osunut hengitysteiden alueelle (kuten suuhun), tai ellei osumia ole huomattavan montaa. Etenkin maa-ampiaisten pesä saattaa kiinnostaa koiraa, ja utelias kaivelija saakin maan uumenista helposti kimppuunsa vihaisena kotiaan puolustavan parven. 

Myös mehiläisten ja ampiaisten pistettyä hengitysteitä mahdollisesti turvottavasti, on hyvä antaa koiralle kyytabletti. Tällöin on järkevää myös piipahtaa näyttämässä tilannetta eläinlääkärille. Muualle harvakseltaan osuneissa pistoissa kotihoito yleensä riittää. Mikäli koira kärsii yleisoireista, on voipunut, oksentelee tai hengittää huonosti, on lääkäriin hakeuduttava kuitenkin nopeasti – tällöin kyseessä voi olla allerginen reaktio.

Punkkien puremat
Suomen luonnon vaarallisimpiin mönkiäisiin kuuluvat ilman muuta puutiaiset eli kansankielellä punkit. Niiden puremien huolestuttavimmat vaikutukset liittyvät veren välityksellä tarttuviin infektioihin kuten borrelioosiin. Lue punkeista ja niiden torjunnasta täältä!

Kasvi- ja sienimyrkytykset

Katalat kasvit
Puutarha- ja luonnonkasviperäiset myrkytykset ovat koirilla ja kissoilla verrattain harvinaisia. On mahdollista, että eläimet osaavat jonkin verran luonnostaan vältellä myrkyllisiä kasveja, mutta vaistonvaraiseen välttämiseen ei täysin kannata luottaa.
Suurin osa myrkylliseksi luokitelluista kasveista aiheuttaa lemmikeille lähinnä ohimeneviä ruoansulatuskanavan oireita, kuten vatsakipua, oksentelua ja ripulia. Suomen luonnossa ja puutarhoissa kasvaa kuitenkin myös hengenvaarallisia lajeja, kuten kielo, näsiä, myrkkykeiso, sormustinkukka ja ukonhattu. Myrkytystietokeskuksen sivuilta löydät listan myrkyllisistä kasvilajeista. Myrkyllisten kasvien opettelu on hyödyllistä ja mukavaa kesäpuuhaa, ja hankkimasi tieto voi osoittautua lemmikin tai ihmisen hengen pelastajaksi!

Salakavalat sienet
Sienimyrkytykset ovat etenkin koirilla kasvimyrkytyksiä tavallisempia, mutta nekään eivät ole kovin yleisiä. Useimmiten epäillyn sienimyrkytyksen sijasta oireiden takaa paljastuukin jokin muu myrkytys tai esim. ruoansulatuskanavan infektio. Silti sienten kanssa on hyvä noudattaa varovaisuutta: etenkin mätänemisen vauhtiin päässeen sienen tuoksu voi houkutella koiran maistiaisille. Tappavan myrkyllisiä sienilajeja Suomessa on onneksi vain 7, ja nämä kasvavat lähes poikkeuksetta metsässä tai hakkuuaukealla. Pihanurmikolla vaarallisen myrkyllisiä lajeja esiintyy erittäin harvoin.

Miten toimia, kun epäilee myrkytystä?
Jos epäilet lemmikkisi syöneen myrkyllistä kasvia tai sientä, yritä saada kuva ja näytepala syödystä kasvista tai sienestä. Vielä parempi, jos saat haltuusi kokonaisen yksilön. Myös oksennuksesta voidaan tietyin ehdoin koettaa tunnistaa syötyä kasvia tai sientä – tärkeää olisi saada mikä tahansa näyte talteen, jotta voidaan selvittää, minkä myrkyn kanssa ollaan tekemisissä. Tarkat ja ajanmukaisimmat toimintaohjeet saat eläinlääkäriltäsi.

Grilliherkkujen tähteet

Kypsät luut voivat tehdä suolistolle pahaa
Kypsennetyt grilliluut voivat säröytyä teräviksi ja aiheuttaa ongelmia koiran suolistossa. Onneksi niiden varastamisesta selvitään silti yleensä säikähdyksellä.
Grilliluuvarkaalle on hyvä tarjota jälkiruokana parsaa: purkillinen pitkää tankoparsaa ”käärii” koiran vatsassa terävät säröt suojaansa ja auttaa kuljettamaan luut turvallisesti ulos. Ahneimmat koirat syövät parsan mieluusti sellaisenaan, epäluuloisemmalle kasvisherkku kannattaa tarjota esim. voisulalla valeltuna.
Grilliluita pihistäneen koiran vointia on hyvä seurata hieman tarkemmin seuraavat päivät. Jos koira vaikuttaa kipeältä tai kovin väsyneeltä, yrittää oksentaa tai ulostaa siinä onnistumatta, tai oksennus tai uloste sisältää verta, on käännyttävä pikaisesti eläinlääkärin puoleen.

Älä anna koiralle maissintähkää!
Luita tuntemattomampi suolistovaara ovat maissintähkät. Tyhjäksi syöty maissintähkä voi tuntua houkuttelevalta tarjota vieressä kerjäävälle koiralle, mutta tähkän puumainen, karhea koostumus saa sen helposti jumittamaan karvaisen ystäväsi suolistoon. Maissintähkän syöneen koiran vointia ja etenkin kakkaamistiheyttä pitää seurata, kunnes tähkän maalliset jäännökset saapuvat kakan mukana ulos. Ensiavuksi voi tarjota parafiiniöljyä, joka liukastaa tähkän matkaa vatsassa.

Utelias kissa on huono grillausapulainen
Kissojen suurin grillausriski ei niinkään liity herkkujen pihistämiseen, vaan avotuleen. Grilllissä kärvähtäneistä viiksistä selvitään turhamaisuuden kolauksella, mutta jos kuumaa alustaa käpälöidään, voi seurauksena olla eläinlääkärin hoitoa vaativa palovamma. Palovamman ensiapu on sama kuin ihmisillä: palanut kohta on lemmikin rimpuilusta huolimatta saatava viileään veteen vähintään 10 minuutiksi.

Hukkuminen

Kaikki koirat osaavat uida – mutta kuinka pitkälle?
Koiria hukkuu joka kesä paitsi veneilyonnettomuuksissa, myös turvallisen tuntuisessa mökkirannassa. Koira voi tehdä virhearvion uimaetäisyyden suhteen, saada lihaskrampin tai kangistua viileässä vedessä niin, että voimat loppuvat kesken. Vesilintujen perään innoissaan lähtevä karvakuono on erityisessä vaarassa uida liian kauas rannasta.

Varusta siis veneilyretkille lemmikkisi pelastus- tai uimaliiveillä! Jos koira on ruumiinrakenteensa tai raskaan turkkinsa ansiosta huono uimari, ei ole hätävarjelun liioittelua pitää sillä uimaliivejä myös esim. laiturilla touhutessa. Veneileville kissoille voi sovitella pienimpiä liivikokoja, joskaan kaikki naukujat eivät suhtaudu asusteeseen hyväntuulisesti.

Höh. Kesällä taitaa olla parasta pysyä sisällä?
Ei! Lähde ulos! Maamme kesä on enimmäkseen oikein kiltti lemmikeille ja ihmisille. Se, että olet tietoinen vaaroista, tarkoittaa, että osaat myös vältellä niitä. Ota lemmikki mukaan, nauttikaa yhdessä hyvillä mielen Suomen ihanasta luonnosta!