Ostoskori

Ostoskorisi on tyhjä

Ohjeita koiran painonhallintaan

Haaveksiva katse. Vieno tassun ojennus. Ehkä pieni itkukin? Nelijalkaiset perheenjäsenemme oppivat nopeasti temput, joilla meiltä ihmisiltä irtoaa herkkuja. Kun kulinarismista tulee karvakuonolle harraste, saattaa omistaja pian huomata ystävänsä vyötärölinjan kadonneen.

On tietysti mukavaa, että lemmikkiä on enemmän halattavaksi, mutta ylipainon haitoillekin kannattaa omistaa ajatus tai pari: turhan tuhti olemus lisää olennaisesti monien sairauksien riskiä ja heikentää elämänlaatua.

Mistä tietää, että koira on herkutellut liikaa?

Varsinkaan tuuheaturkkisen lemmikin kohdalla ei silmämääräinen arvio riitä, vaan avuksi kannattaa ottaa kropan tunnustelu.

  • Kylkien päällä ei saisi olla pehmeää kerrosta. Toisin sanoen koiran kylkiluut pitäisi pystyä tuntemaan kevyesti kokeilemalla.

  • Vatsalinjan olisi hyvä nousta; suora tai jopa roikkuva vatsan siluetti viittaa yleensä siihen, että ruokailu on päässyt ryöstäytymään käsistä. Joillakin roduilla jo suoristumaan pyrkivä vatsalinja on vakava varoitus ylipainosta.

  • Vyötäro saisi erottua myös ylhäältä päin tarkastellessa, jos koira on ohut- tai sileäturkkinen.

  • Takapuolen päältä tuntuman pitäisi olla napakka ja tasainen, ja ns. sarvennaisten pitäisi löytyä helposti tunnustelemalla. Pehmoinen rasvatyyny pepun päällä viittaa laihdutustarpeeseen!

Pennunpyöreyttä ja mystistä massaa: kiertoilmaisuja ylipainolle?

Vaikka koirien ulkomuodon rotutyypilliset tavoitteet vaihtelevat, tulisi terveyden ratkaista tavoitepaino. Jos rotutyypilliseen ilmeeseen tarvittava ”massa” tarkoittaa esim. normaalipainoiselle koiralle pullamössöllä hankittavaa lisälaardikerrosta, on hyvä miettiä hetki tai toinenkin, haluaako lemmikkinsä altistaa terveysongelmille ulkomuotopyrkimysten vuoksi.

Terveellistä massaa – eli lihaksia ja rakennetta – koiralle saadaan ensisijaisesti liikuttamalla sitä, ei ylensyöttämällä. Etenkin kasvuikäisen koiran luontaisen honteluuden kompensoiminen liialla ruoalla on huono idea: se altistaa koiran kasvuhäiriöille.

Myös. ns. pennunpyöreys on termi, jota on hyvä tarkastella kriittisesti. Vaikka pulleus olisi kuinka söpöä, ei koirataaperon lihavuus ole sille millään tavalla hyödyllistä – päinvastoin. Pienokaisen kohdalla toki harvoin on tarvetta varsinaiseen laihdutukseen; yleensä pelkkä ylimääräisten herkkujen karsiminen jo korjaa ongelman, ja pentu ”kasvaa painoonsa”, eli käyttää luontaisesti ylimääräiset rasvavarastonsa paitsi kasvuun, myös pentumaisen toimeliaaseen liikkumiseen.

Koiran painonhallintaprojekti on koko perheen asia!

Lemmikin laihdutuksessa omistaja ja muu perhe ovat avainasemassa. Ikävin tilanne syntyy, kun koiran ruokinnasta huolehtiva perheenjäsen karsii koiran oman ruoan määrää, ja samaan aikaan joku muu livauttelee karvakuonolle energiatäydennyksenä juustoa, pullaa tai possunkorvia.

Tällaisessa ”valelaihdutuksessa” ravinnon kylläisyysvaikutus sekä tärkeiden komponenttien, kuten vitamiinien ja hivenaineiden tasapaino kärsii. Koira on ilman omaa syytään samassa tilanteessa, kuin epäonnistumaan tuomittu ihmislaihduttaja, joka syö kaiken päivän sallitun energian suklaalevyinä: nälkä kurnii, vointi on huono, eikä laihtumistuloskaan ole häävi.

Vyötärönmetsästyskoiran check list – aloita tästä!
 

  • Varmista, ettei koiralle tarjoilla ihmisten herkkuja!

Ei juustopaloja, ei pullanökäreitä, ei nakkeja ohimennen jääkaapista, ei lautasten tai ruoanvalmistusastioiden nuolemista. Tilalle suosittelemme koirille suunniteltuja, vähäkalorisia herkkuja. Niidenkin annostelu on hyvä pitää kohtuullisena.

  • Tarjoa koiralle rakkautta terveellisessä muodossa!

Monelle lemmikille ulkoilu, yhteinen tekeminen ja vaikkapa nuuskimisharjoitukset ovat monin verroin mieluisampia kuin sekunnissa nielaistu herkkuköntti.

  • Tarkasta perusruoan energiapitoisuus!

Korkeaenerginen penturuoka tai aktiiviselle työkoiralle tarkoitettu ruoka eivät ole lihavalle aikuiselle koiralle paras vaihtoehto. Varsinaiseen kevytruokaan ei ole tarpeen turvautua, ellei ylipaino ole vakavaa tai laihduttaminen erityisen hankalaa. Maltillisella energiamäärällä varustettu täysravinto yhdessä herkkujen karsimisen kanssa toimii yleensä loistavasti!

Myös raakaruokittavan lemmikin ravinnokseen käyttämien lihojen rasvapitoisuutta kannattaa tarkkailla. Esim. sydän on vähärasvainen, laihduttajalle sopiva lihavaihtoehto.

  • Lisää liikuntaa pikkuhiljaa!

Liikunta parantaa koiran ruokahalunsäätelyä ja aineenvaihduntaa, ja on erittäin merkittävä apu laihdutusprojektissa. Kuten ihmistenkin laihdutuksessa, myös koirien kohdalla maltti on kuntoprojektissa tärkeää. Ylipaino rasittaa koiran niveliä, joten lisää liikuntaa vähän kerrallaan ja pidä se alussa tahdiltaan rauhallisena. Monta pientä lenkkiä on nivelten kannalta parempi valinta kuin yksi pitkä ja kovatahtinen puristus.

  • Tee ruokinnasta aktivoiva elämys!

Ruoan vainuaminen, saalistaminen ja perusteellinen pureskeleminen lisäävät siihen liittyvää tyydytyksentunnetta koiran mielessä. Samalla karvakuono saa aktivointia aivonystyröilleen. Hyviä tapoja elämyksellisyyden lisäämiseen ovat esim. jäljestysharjoitukset, piilotetun ruoan etsiminen ja aterian nauttiminen aktivointipelistä.

  • Seuraa edistymistä vaa’alla!

Monissa Musteissa ja Mirreissä on koiravaaka, jolla lemmikki on tervetullut piipahtamaan. Vaaka kertoo lahjomattomasti, missä mennään – on tavallista, ettei päivittäin koiransa näkevä omistaja osaa objektiivisesti arvioida laihtumistulosta. Sopiva vauhti on 1 % koiran painosta viikossa.

Mitä lähempänä sopusuhtaista vartaloa ollaan, sitä hitaampana laihdutustahti on hyvä pitää.

Taulukko: sopiva laihtumistahti koiran painoon suhteutettuna

Ravitsemusneuvonta

Jos koiran painonhallinta tuntuu hankalalta, älä jää turhaan tuskittelemaan! Mustin ja Mirrin koulutetut ravitsemusneuvojat auttavat laatimaan optimaalisen ruokavalion ja painonhallintaan voidaan etsiä sopivat, lempeät reseptit.

Kysy meiltä!