Hyödynnämme evästeitä ja vastaavia tekniikoita verkkosivustollamme, joilla
Vesihäntä ‒ eli hännän tyven lihasten ja hermojen tulehdus – ei suoranaisesti liity veteen, mutta yksi sen yleisistä aiheuttajista on uiminen, erityisesti kylmässä vedessä. Vesihäntä onkin verrattain yleinen ongelma juuri paljon kylmissä vesissä lotraavilla roduilla ja noutavilla metsästyskoirilla. Vaivan voi kuitenkin saada mistä vain äkkinäisestä ja ylenpalttisesta hännänkäytöstä, vaikka lumessa peuhaamisesta tai sateessa riehumisesta.
Vesihäntä voi olla koiralle tavattoman kivulias. Oireita ovat veltto, juuresta tai hieman sen jälkeen alas kääntyvänä riippuva häntä ja lihasjänteyden puuttuminen. Alue on usein kosketusherkkä ja kipeä, ja koira voi vältellä istumista ja muita asentoja, joissa häntä osuu johonkin. Monen mielestä häntä vaikuttaa suorastaan halvaantuneelta.
Vesihännän yleisin oire on velttona roikkuva häntä, joka usein alkaa vasta useamman tuuman tai pari hännän tyvestä, kuten kuvassa. Häntälihaksen sijainti hännän tyvessä on kuvassa korostettu.
Vaivan tarkkaa etiologiaa ei tunneta, mutta altistavia tekijöitä ovat pitkä kuljetus häkissä, raju liikunta sekä kylmä ja märkä ilmanala. Erityisen alttiita ovat, kuten mainittu, innokkaat uimarit, jotka eivät kaihda kylmiäkään vesiä.
Useimmat vesihäntäpotilaan omistajat eivät hae eläinlääkärin apua, mutta jos olet epävarma tai oireet eivät hellitä muutamassa päivässä, kannattaa käydä sulkemassa pois muut mahdolliset aiheuttajat. Ongelma uusiutuu alle puolella koirista.
Onneksi vaiva paranee itsestään. On kuitenkin hyvä tarjota koiralle paljon lepoa ja pitää häntä lämpimänä ja kuivana.
Tulehduskipulääke voi helpottaa koiran oloa kivuliaimpana aikana, ja pelkästään se saattaa olla hyvä syy käväistä eläinlääkärissä.