Kaikki koirat voivat oppia! Pennut ja veteraanit, riehakkaat ja vetäytyvät, jopa jämäkästi tapoihinsa piintyneet. Myös remmiräyhäämisen tilalle voi lähes jokaiselle koiralle opettaa rakentavampia käyttäytymistapoja. Toiset kyllä tarvitsevat enemmän aikaa ja nameja. Ja ainahan kyse on paljon myös taluttajan oppimisvauhdista. Jokainen on aina tervetullut kouluttajan kanssa harjoittelemaan! Varaa aika Mustin ja Mirrin kouluttajalle täältä tai puhelimitse numerosta 0800 411 255.
Ihan ensin opitaan se, että nameja on opiskellessa kaikki taskut täynnä, eikä niissä todellakaan pihtailla! Palkinnon saa aina kun vahingossakin tekee asioita oikeaan suuntaan. Tämän ansiosta useimmat koirat viihtyvät koulutuksessa suurenmoisesti.
Jokaiselle koiralle räätälöidään etenemissuunnitelma sen omista lähtökohdista. Ensin mietitään siis, miksi juuri tämä koira käyttäytyy niin kuin käyttäytyy? Onko se pelokas vai innokas? Mitä se haluaisi tehdä? Onko erilaisilla ohitettavilla koirilla eroa? Jokainen koira on yksilö taustoineen ja temperamentteineen, ja koulutuksessa edetään sen omilla ehdoilla.
Palkkiona, eli vahvisteena, kannattaa käyttää sitä, mitä koira tilanteessa eniten haluaisi. Tai namia. Jos karvainen opiskelija on vähänkään perso herkuille, on opetteleminen aina helpompaa. Jos koira haluaakin kiihkeästi päästä tutustumaan siihen toiseen koiraan, sen hyvä käytös palkitaan mahdollisuuksien mukaan sillä. Jollekin koiralle taas omistajan silitys ja kehut ovat parasta maailmassa.
Joskus voi olla, että koira haluaisikin sydämensä pohjasta päästä pois pelottavasta tilanteesta, jolloin kauemmas meneminen on sille hienoin mahdollinen palkinto.
Pääasia, että palkka on niin hyvä, että sen eteen haluaa tehdä vähän hommia!
Nykyaikainen eläinten koulutus perustuu vapaaehtoisuuteen ja motivointiin, ja koiralle annetaan aina mahdollisuus itse valita haluaako se olla mukana tilanteessa. Kun se vetäytyy, kouluttaja tietää, että juuri tästä asiasta täytyy tehdä sille vielä kivempi ja houkuttelevampi.
On kätevää, jos koira yhdistää palkkion esimerkiksi sanaan ’hyvä!’ tai ’jes!’ – mikä nyt omistajan suuhun mukavasti istuu. Näin koira saa palkkansa oikeista asioista, eli niistä, joiden kohdalla kuuluu ääni, vaikka nami juuttuisi hetkeksi taskunreunaan tai putoaisi maahan. Tähän perustuu myös ns. naksutinkoulutus.
Hihnataidotkin koostuvat monista pienistä osasista. Kun tähdätään leppoisampaan käytökseen taluttimessa, aloitetaan usein palkitsemalla koiraa namilla joka kerran, kun se nimensä kuullessaan katsoo omistajaa silmiin. Mitä herkullisempi palkka, sitä nopeammin tämä automatisoituu. Nimi ei siis tarkoitakaan kieltoa tai torua, vaan sitä että saa herkkua – joten kannattaa kiinnittää äkkiä huomio omistajaan! Näin vahvistetaan koiran ja ihmisen myönteistä kontaktia.
Myös kosketuksesta palkitseminen on kontaktin vahvistamista. Käden koskettaminen voi olla koiralle keino ottaa yhteys omistajaan, purkaa toimimisen tarvetta vähän jännissä tilanteissa tai vaikka yhteinen sovittu merkki jonkin toiminnan aloittamisesta. Käden koskemisesta seuraa hyvää!
Usein on hyväksi opettaa koiralle, että sen kannattaa erilaisissa tilanteissa pysyä omistajan lähellä. Palkka juoksee ensin siitä, että vain on lähellä, sitten ruvetaan lisäämään harjoitukseen liikkumista ja erilaisia, hiljalleen vaikeutuvia ympäristöjä. Aina kun vaikeusaste lisääntyy, annetaan herkkujakin runsaskätisemmin.
Käytännössä joissain tilanteissa nopein tapa laukaista kiristyvä tilanne on harhautus. Ripauta nameja maahan, ja käännä koiran huomio niiden etsimiseen: ’Etsi!’.
Harhauttaminen ei sinänsä edistä koulutusta, mutta on toisinaan käypä keino selvitä tilanteesta. Koiralle kourallinen nameja voi olla myös superpalkinto toisen koiran lähestymisestä, eli sen näkökulmasta kohtaaminen onkin tosi positiivinen asia. Myös vastaantulijalle voi ohi meneminen olla helpompaa, kun oma koirasi puuhaa omiaan nenä maassa.
Talutin kiristyy vääjäämättä välillä, ja joskus koiraa joutuu tarttumaan valjaista tai pannasta yllättäen. On hyvä, jos koira tietää, että kun silloin kiinnittää huomionsa omistajaan, siitä seuraa yleensä mukavia asioita.
Alkuun kannattaa harjoitella esimerkiksi niin kaukana olevan tai niin tutun ohitettavan kanssa, että kohde on koiralle lähes merkityksetön – omistajakin ehtii silloin rauhassa treenata palkkaamista. Vähitellen haasteellisemmiksi muuttuvissa tilanteissa molemmat ehtivät harjaantua.
Joka kerran kun koira katsoo rauhallisesti ohittavaa toista koiraa, tai kääntyy tilanteessa katsomaan omistajaa, se palkitaan vuolain namivirroin. Hyvä!
On myös hyödyksi vahvistaa sitä, että ihmisten, koirien ja vaikka lastenvaunujen tai skeittilautojen lähestyminen on positiivinen asia, eikä niitä kannata vaistomaisesti ja tutkimatta haukkua lyttyyn. Aina kun ne tulevat kohti, irtoaa omistajalta namia!
Usein on kiva päästä tervehtimäänkin vastaantulijaa, jos molemmille osapuolille sopii. Siksi kannattaa myös opetella vihjesanat, joista koira tietää, onko sillä lupa käydä tervehtimässä (esim. ’moikataan’) vai mennäänkö tällä kertaa vain ohi (esim. ’ohitetaan’).