Jokainen meistä on kuullut joskus sanottavan, että kaikki kissat inhoavat vettä. Kuitenkin monet isot kissapedot, kuten tiikerit ja jaguaarit, menevät mielellään veteen. Meidän kotitiikerimmekin ovat yksilöitä. Toiset sietävät vettä paremmin kuin toiset, ja jotkut saattavat jopa nauttia siitä. On tavallista, että näyttelykissat oppivat ottamaan turkin pesemisen rauhallisesti, mutta veteen totuttamisesta ei ole haittaa minkään kissan kohdalla. Aina voi tulla eteen yllättävä tilanne, jolloin kissa saattaakin kaivata pesua.
Kasvuolot vaikuttavat paljon kissan suhtautumiseen veteen. Useimmiten vesi on kissan inhokkilistalla sen takia, ettei se ole siihen tottunut. Inho tai pelko voi olla myös opittua. Jos kissaa on hätistelty joskus suihkepullon avulla pois kielletyistä paikoista, ei se varmasti innostu vedestä muulloinkaan.
Kissojen epäileväinen suhtautuminen veteen liittyy niiden ruumiinlämmön ylläpitämiseen. Märkä turkki menettää kykynsä eristää lämpöä, ja kastunut kissa palelee herkästi. Kissat myös tunnetusti käyttävät turkkinsa hoitoon useita tunteja päivässä. On ymmärrettävää, että kun jokainen karva on puunattu viimeisen päälle, ei kampaustaan mielellään pilaa kastelemalla. Lisäksi normaalistakin lyhytkarvaisen kissan turkista tulee kastuessaan yllättävän painava, mistä saattaa johtua, etteivät kissat ole yleensä kovin innokkaita uimaan.
Riittävä vedensaanti on kissalle elintärkeää, sillä sen luonnolliseen ruokavalioon eli hiireenkin kuuluu n. 70–80% nestettä. Kissojen janontunne on yleensä heikko, sillä ne ovat tottuneet saamaan suurimman osan nesteestä ruoastaan. Etenkin paljon kuivaruokaa syövälle kissalle on kuitenkin todella tärkeää, että se myös juo tarpeeksi. Liian vähäinen vedensaanti voi johtaa kissan kuivumiseen ja sitä kautta erilaisten sairauksien puhkeamiseen.
Parhaiten kissaa voi innostaa vesikupin ääreen tarjoamalla sille vaihtoehtoja, ja kokeilemalla mistä kissa pitää. Läpinäkyvä, piripintaan täytetty astia on monen kissan suosiossa. Jotkut pitävät myös maustevedestä, jota voi valmistaa lisäämällä veteen esimerkiksi kissanruokasäilykkeen kastiketta.
Kissan vesikuppi kannattaa aina sijoittaa eri paikkaan kuin sen ruoka-astiat, sillä tarkkanenäisenä eläimenä kissat eivät välttämättä halua juoda vettä, johon on sekoittunut ruoan hajuja. Kissaa varten kannattaakin olla mieluiten useampia vesikuppeja sijoiteltuna eri puolille asuntoa, sillä löytäessään vesikupin yllättävästä paikasta, kissa mielellään juo siitä. Onhan se hieman kuin löytäisi salaisen lähteen!
Kesäkuumalla kissaakin voi innostaa veden pariin monin tavoin. Virtaava vesi kiinnostaa useimpia kissoja, joten kannattaa kokeilla, innostuisiko kissa leikkimään vaikkapa vesihanan alla. Säädä hana niin, että siitä valuu vain pieni vesinoro, joka houkuttelee kissaa kokeilemaan, saisiko vettä napattua kiinni.
Hyvin usein kissat innostuvat vesileikeistä niin, että ne oppivat vaatimaan vesihanan avaamista. Jos ja kun olet kyllästynyt jatkuvaan vedellä läträämiseen, on vesiautomaatti mitä mainioin hankinta. Automaattia kannattaa kokeilla erityisesti silloin, jos on huolissaan kissansa nesteensaannista, tai jos kissalla on taipumusta virtsatiesairauksiin. Vaikka vesiautomaateissa onkin usein isot vesisäiliöt, kannattaa niistäkin vesi vaihtaa päivittäin.
Toinen hauska viilennysvinkki kesähelteille on kehitellä kissalle esimerkiksi kylpyhuoneeseen tai ulos oma vesileikkipiste. Täytä pesuvati vedellä, ja laita sinne kellumaan kissan omia leluja, esimerkiksi vedenkestäviä palloja, tai herkkuja. Kissalla riittää touhuttavaa tavaroiden astiasta pois kalastelussa, ja samalla se pääsee nauttimaan veden viilentävästä vaikutuksesta. Usein se kastelee vähintään tassunsa, ja tassut täytyy tietenkin nuolla kuiviksi.