Koiran nivelrikko

”Kun Nuttu oli pieni ja iloinen viiden kuukauden ikäinen koirantaimi, se alkoi yhtenä päivänä ontua toista etujalkaansa. Arvelin sen satuttaneen koipensa minun huomaamattani metsässä, tai leikeissä toisten koirien kanssa. Parin päivän päästä, kun satunnainen ontuminen vielä jatkui, vein pennun eläinlääkärille. Eläinlääkäri tutki Nutun, totesi pennun olevan perusterve terrierilapsi ja arveli kyseessä olevan kasvukivut. Sen suurempaa huolta ei minun tarvitsisi kuulemma asiasta kantaa – olihan kyseessä vieläpä pienikokoinen, kevyt rotu. Kului muutama viikko ja satunnainen ontuminen hävisi kuin itsestään. Noin seitsemän kuukauden iässä vein Nutun osteopaatin vastaanotolle. Hän antoi ohjeeksi tarjota pennulle vapaata liikuntaa pehmeässä metsämaastossa. Nutun koordinaatio kehittyi seuraavien kuukausien aikana hurjasti metsäulkoilun seurauksena, ja sen lihaksistosta tuli silminnähden hyvä ja joustava. Pentuajan kasvukipuviikot jäivät pikku hiljaa unohduksiin ja noin vuoden iässä aloitin Nutun kanssa agilityharrastuksen.”

(Tarina jatkuu alempana…)

Nivelrikko nakertaa rustoa – ja elämänlaatua

Nivelrikko (arthroosi) syntyy yksinkertaistetusti tapahtumaketjusta, jossa nivelrusto hajoaa nopeammin kuin se ehtii korjaantua. Ajan kuluessa nivelrusto vaurioituu ja kuluu, jonka seurauksena niveleen kehittyy tulehdus. Tila aiheuttaa sairaaseen niveleen kuumotusta ja turvotusta sekä eri-asteista kipua, nivelrikon vakavuudesta riippuen. 

Nivelrikko on yleinen vaiva. Uusimmat tutkimukset osoittavat, että: 

  • Suomessa erilaisista nivelvaivoista kärsii arviolta joka viides koira, eli yli 120 000 yksilöä.
  • 65 % 7–11 -vuotiaista koirista kärsii jonkinasteisesta niveltulehduksesta. 
  • Niverikko ei vaivaa vain seniorikoiria vaan sitä sairastaa noin 20 % vuoden ikäisistä koirista. 
  • Jotkin lähteet arvioivat, että eräistä rotukoirista jopa 75 % kärsii nivelrikosta.

Useinmiten nivelrikkoa tavataan lonkka-, kyynär- tai kinnernivelessä sekä polvissa. (Toki sitä voi esiintyä muuallakin, kuten selkärangassa.) Nivelrikkoa aiheuttavat pääasiassa erilaiset kehityshäiriöt, geenit eli perimä, traumat (kuten murtuma tai ristisidevamma), yksipuolinen ja pitkäkestoinen rasitus sekä nivelruston ”passiivinen” kuluminen ikääntymisen myötä.

Nivelrikko on kivulias krooninen sairaus, joka ei parane, mutta jonka huolellisella hoidolla eläinystävän oireita voi lieventää ja sairauden etenemistä hidastaa.

Koiran nivelrikon oireet

Kipukäytös ja muut nivelrikon oireet jäävät helposti arjen pyörteissä tunnistamatta. Oireiden ilmenemismuotoja on yhtä paljon kuin on koirayksilöitäkin. Lisäksi on tärkeää huomioida, että koiralla saattaa olla nivelrikon lisäksi myös muita vaivoja, joten kokonaisvaltainen tutkimus oirekartoituksineen ja kuvantamisineen (röntgen-, magneetti- tai tietokonekerroskuvaus) on ehdotonta diagnoosin vahvistamiseksi ja hoitosuunnitelman tekemiseksi. Vaikka koira oireilee aina yksilöllisesti kipuaan, on nivelrikolla olemassa jokseenkin tyypillinen oireenkuva:

Ontuminen ja levon jälkeinen jäykkyys

Nivelrikosta johtuva ontuminen on usein ajoittaista, eli välillä koira ontuu ja välillä ei. Sairaudelle on tavallista, että rasituksen ja sen jälkeisen levon seurauksena koiran liikkeellelähtö on kankeaa ja se saattaa ontua voimakkaastikin. Hetken liikkumisen jälkeen lemmikki alkaa varata painoa taas normaalisti kipeälle raajalle. Joskus omistaja ei edes ehdi huomata levon jälkeistä jäykkyyttä ja ontumista, koiran lähtiessä liikkumaan hetken päästä normaalisti. Rasituksen lisäksi kylmä, kostea ja viimainen sää aiheuttaa kipua sairaaseen niveleen ja saa koiran usein keventämään kipeää raajaa tai ontumaan. Kipeän kohdan varominen saa aikaan virheasentoja koiran kehoon. Virheasennot taas jumiuttavat lihaksia ja kuormittavat lisää kehoa, josta seuraa helposti epätasapainoinen tapa liikkua ja kierre on valmis. Vaikka ontuminen on yleinen nivelrikon oire on tärkeää muistaa, että jokainen sairaudesta kärsivä koira ei suinkaan onnu, joskus kroonisesta sairaudesta kielii vain jumiutunut lihaksisto tai peitsaaminen.*

Liikuntahaluttomuus ja hyppäämisongelmat

Jos ennen energinen ja mielellään liikkuva koira alkaa kieltäytyä lenkille lähdöstä, tai pyrkii pyörtämään tarpeiden tekemisen jälkeen takaisin kotiin, kannattaa viesti ottaa vakavasti. Lemmikkiä ei tulisi raahata väkisin kävelylle. Moni kuuliainen koira yrittää näin viestiä omistajalleen kivusta, mutta antautuu kohtaloonsa, kun viestiä ei huomioida. Joskus kiputilat saavat koiran luopumaan lajikumppaneiden kanssa leikkimisestä, tai leikki saattaa keskeytyä yhtäkkiseen kipakkaan, kivusta johtuvaan ärähdykseen. Nivelrikko näkyy usein myös haluttomuutena hypätä. Ennen kevyesti sohvalle singahtanut karvakuono viettää aikaansa vetätyen omiin oloihinsa, ja etsii vedottoman ja pehmeän lepopaikan lattiatasosta. Joskus lemmikillä on vaikeuksia päästä makuuasennosta ylös. Koira voi myös kieltäytyä hyppäämästä autoon ja sieltä pois, tai ei enää halua kulkea portaissa. Harrastuskoira, joka työskentelee usein korkeassa viretilassa, ei ehkä näytä harjoituskentillä kipuaan, mutta saattaa sählätä kovasti ja pudotella esimerkiksi hyppyrimoja.

*Peitsaaminen merkitsee sitä, että koira liikkuu eteenpäin siirtäen saman puolen etu- ja takajalkaa samanaikaisesti eteen ja taakse. Peitsatessa koira näyttää keinuvan jäykästi puolelta toiselle.

Nutun tarina jatkuu:

”Nuttu rakasti agilitya ja niin minäkin. Säännöllinen harjoittelu taitavien valmentajien johdolla vei meidät nopeasti kilpakentille. Koira osottautui nopeaksi ja taitavaksi, sen lennokasta ja tulista etenemistä radalla ihasteltiin. Pian huomasimme jo kilpailevamme agilityn ylimmässä 3-luokassa. Nutun harjoitus- ja kilpailuohjelmaan kuului myös lepokausia, hierontaa, fysioterapiaa ja palauttavaa liikuntaa. Kaikki näytti olevan hienosti ja monet ennustivat meille pitkäkestoista menestystä lajin parissa. 

Nutun ollessa viisivuotias, ennen niin huolellinen koira alkoi harjoituksissa vaikuttaa hajamieliseltä, tuntui pudottelevan rimoja ja toheltavan muutenkin radalla. Koira alkoi myös työskennellä yhä korkeammassa viretilassa ja tästä johtuen sille sattui myös joitakin loukkaantumisia – erään kerran se esimerkiksi putosi agilitypuomin päältä pahasti maahan. Ihmettelin tätä muutosta ja tarjosinkin koiralle yhä useammin ja yhä pidempiä lepokausia. Niiden jälkeen kaikki sujui jonkin aikaa taas upeasti, joten laitoin aiemman sähläämisen koiran väsymyksen piikkiin. Arkielämä kulki melkein niin kuin ennenkin. Nuttu vaikutti välillä hieman uneliaalta ja alkoi toisinaan ärhennellä muille koirille, mutta käytösmuutoksille löytyi aina mielestäni jokin selittävä syy, kuten väsyttävä kisamatka tai koiran hormonitoiminta.”

(Tarina jatkuu alempana…)

Käytösmuutokset

Jokainen kaksijalkainen tietää kokemuksesta, kuinka kipu kiristää hermoja. Kipuun reagoiminen on toisaalta hyvin yksilöllistä – niin meillä kuin koirillakin. Usein koira ”lääkitsee” kipuaan nukkumalla entistä enemmän ja vetäytymällä omiin oloihinsa. Jotkut yksilöt taas hakeutuvat entistä enemmän ihmisen läheisyyteen. Uneliaisuus ja apatia saattavat siis ilmentää kipua, mutta yhtä lailla levottomuus, ärsykekynnyksen madaltuminen ja uudenlaiset pelkoreaktiot kielivät kiputilasta. Yöllinen rauhattomuus, tauoton vinkuminen, aggressiivinen käytös ja yksinolo-ongelmat saattavat kaikki olla nivelrikon (tai muun kivun) oireilua. Hyvä muistisääntö onkin, että aina kun koiran käytös muuttuu, tulisi sulkea pois kivun mahdollisuus. Kipukäytös on paljon luultua yleisempää!

Tunnista koiran kipu – yleisimmät nivelrikon oireet:

  • ontuminen 
  • levon jälkeinen jäykkyys
  • vaikeus nousta ylös makuulta
  • liikuntahaluttomuus
  • hyppäämisongelmat
  • vääristyneet liikeradat
  • supistuneet liikeradat
  • kehon asentovirheet
  • ”epäpuhdas” tapa liikkua
  • lihaskato tai lihasten tärinä
  • lihasten toispuoleisuus
  • kosketuksen väistäminen
  • käsittelemisen vaikeutuminen
  • syrjään vetäytyminen
  • uneliaisuus ja apatia
  • venyttelyn ja ravistelun lisääntyminen tai vähentyminen
  • sairaan nivelen rahina tai naksuminen
  • jatkuva vinkuminen tai haukkuminen
  • levottomuus, hermostuneisuus
  • ärsykekynnyksen madaltuminen
  • aggressiivisuus, ”ärhäkkyys”
  • uudet pelkotilat (äänipelko, yksinolopelko jne.)
  • vatsavaivat, ruokahalun häviäminen tai lisääntyminen
  • korvien rapsuttelu
  • raajojen kaluaminen ja järsiminen

Monet nivelrikon oireista sopivat useisiin sairauksiin. Siksi eläinlääkärin suorittama tutkimus on välttämätön.

Nutun tarina jatkuu:

”Kun aikaa kului, aloin aavistella, että kaikki ei ehkä sittenkään ole kunnossa. Oikeastaan en nähnyt mitään suurta yksittäistä oiretta vaan pienistä palasista alkoi hahmottua silmieni eteen uusi kuva. Näin hetkellisesti pieniä, ohikiitäviä merkkejä siitä, että kovemman rasituksen jälkeen koira käveli hieman toista etujalkaansa keventäen. Kysyin mielipidettä monilta treenikaveriltani, hierojalta ja fysioterapeutilta. Kukaan ei huomannut niinä hetkinä koiran liikkumisessa mitään vikaa. Epäilinkin usein itseäni ja luokittelin itseni vainoharhaiseksi harrastajaksi. Sellaiseksi, joka hysteerisesti etsii koirastaan mitä tahansa sairauden oireita ja ”ylihoitaa” kisakaveriaan.

Vaikka Nuttu edelleen hyppäsi agility-radoilla nopeasti ja rajusti, se alkoi kotona vinkua halutessaan sohvalle tai sänkyyn ja vältteli muutenkin kaikkea hyppäämistä. Se ei myöskään halunnut enää lähteä perheen toisten koirien kanssa aina ulkoilemaan vaan jäi mieluummin sisälle nukkumaan. Sille puhkesi ruoka-aineyliherkkyys ja ennen täysin peloton pieni terrieri alkoi varoa outoja asioita, kuten työpaikan koiraporttia tai suuria pahvilaatikoita.

Eräiden treenien jälkeen jäähdyttelylenkillä koira ravasi vapaana hieman kauempana minusta. Huomasin edessä muita kulkijoita ja kutsuin Nuttua luokseni. Sen käännähtäessä minua kohti näin, kuinka sen toinen etujalka ikään kuin petti sen alta ja se ontui pienen hetken. Silloin sydämeni pyörähti ympäri. Tajusin, että pentuajan harmittomaksi luokiteltu vaiva oli muhinut pinnan alla kaikki nämä vuodet.”

(Tarina jatkuu alempana.)

Koiran nivelrikon hoito

Nivelrikon hoito ulottuu lemmikin elämän kaikkiin osa-alueisiin. Hoidon tärkeimmät tavoitteet ovat kivun lievittäminen ja nivelrikon etenemisen hidastaminen. Sairauden hyvä hoito vaatii ortopedin rinnalle myös fysioterapeutin tai osteopaatin. Jotkut koirat saavat apua lisäksi säännöllisestä hierojan tekemästä lihashuollosta sekä akupunktiosta.

Nivelrikkoa sairastava koira tulisi pitää hoikkana, jotta sairas nivel ei kuormitu. Jatkuva painokontrolli on tarpeen, koska usein myös liikuntatottumukset muuttuvat sairastumisen myötä. Valikoimastamme löytyy myös Nutrolin Nivel moniteho paketti, samasta paketista löytyy tulehdusta vaimentavat omega-3-rasvahapot ja lääkelaatuiset nivelravinteet. 

Liikettä niveliin!

Nivelrikkodiagnoosi ei suinkaan tarkoita, että koira kääritään pumpuliin ja liikkuminen sen kanssa lopetetaan – päinvastoin! Hyvä lihaskunto pitää lemmikin kehon kunnossa ja mielen vireänä. Liikunnan tulisi olla säännöllistä ja mitoitettu koiran kuntoon sopivaksi. Esimerkiksi hillityt metsälenkit vapaana liikkuen, koiran määräämässä tahdissa sekä säännölliset, rauhalliset nuuskuttelukävelyt hellivät kuonolaista kokonaisvaltaisesti.

Koska sairaan koiran lihaskunnon tulisi olla hyvä, mutta liikaa rasitusta pitäisi välttää, on ensiarvoisen tärkeää seurata päivittäin lemmikin kuntoa. Jos sää on kolea ja koira liikuntahaluton, kannattaa suosiolla virikkeistää koiraa aivotyöllä ja jättää metsäkävely väliin siltä päivältä. Parasta olisi, jos pieni potilas liikkuisi päivittäin (vointinsa mukaan) tasaisia matkoja: lyhyehköjä lenkkejä monta kertaa päivässä pehmeäpohjaisessa maastossa.

Uinti ja vesijuoksu ovat myös erinomaisia liikuntamuotoja nivelrikkoa sairastavalle lemmikille. Vesi tarjoaa lempeää vastusta ja kannattelee hellästi koiran kehoa. Uinti kehittää lihaksistoa, mutta ei kuormita niveliä. Jos koira ui mielellään luonnonvesissä, tarkista ensin veden lämpötila. Kolea vesi voi aiheuttaakin nivelkipuja sen sijaan, että polskuttelu hyödyttäisi karvaista uimamaisteria. Usealla paikkakunnalla on koirauimaloita, jossa lemmikki voi uida tai vesijuosta lämpimässä vedessä ja hallituissa olosuhteissa.

Nivelrikko rankaisee rajusta liikunnasta

Kaikenlainen liikunta ei ole sopivaa nivelrikkoa sairastavalle koiralle. Liukkailla alustoilla (tai jäisellä tiellä) rynniminen voi aiheuttaa kaatumisia, lihasrevähdyksiä tai muita vaurioita ja kuormittaa sairasta niveltä. Myös rajut pysähdykset ja käännökset tekevät pahaa nivelvaivaiselle lemmikille. Jokainen koira sairastaa yksilöllisesti, joten siinä missä toisen koiran kunto kestää rauhallisia, lyhyehköjä patikkaretkiä, toinen rasittuu jo korttelikävelystä. Seuraa siis aina oman lemmikkisi oireita.

Vältettävää liikuntaa:

  • pallon tai kepin perään ryntäily ja muut rajut leikit
  • koirien keskinäiset jahtaus- ja painileikit
  • polkupyörän vierellä juokseminen
  • pitkäkestoinen lenkkeily kovalla asfalttipohjalla
  • repivät hypyt ja käännökset
  • agility ja muut kuormittavat lajit
  • yhtäkkiset pitkät kävelymatkat, kuten patikkaretket

Koiran on hyvä antaa itse määritellä lenkin tahti ja pituus. Muista, että säätila vaikuttaa monesti suoraan lemmikin vointiin. Toiset kipeytyvät pakkasella, toiset sadekelillä, kun taas joillain yksilöillä kipu kiusaa hellekeleillä. Koiran sairaat nivelet kannattaa suojata huolellisesti kylmällä, viimaisella tai sateisella säällä. Erilaiset lämpöloimet ja koiran takit eivät ole vain karvattomille koirakavereille suunniteltuja muotiluomuksia vaan ne varjelevat kipeitä niveliä kolotuksilta. Koiran vaatteet löydät täältä.

Kivunlievitys

Nivelrikko on kroonista kipua aiheuttava sairaus. Jotta lemmikin elämänlaatu säilyisi, on hoidossa siksi tärkeää kiinnittää erityishuomiota kivunlievitykseen. Kipua hoidetaan pääasiassa koirien omilla tulehduskipulääkkeillä sekä kroonistunutta kipua lisäksi keskushermostoon vaikuttavilla kipulääkkeillä ja kortisonilla. Jos kipulääkkeitä käytetään jatkuvasti osana hoitoa, tulee koiran maksa- ja munuaisarvoja seurata säännöllisesti. Kaikki kipulääkkeet eivät sovi kaikille, mutta onneksi saatavilla on useita erilaisia valmisteita. Usein vatsaa suojaavat lääkkeet sekä maitohappobakteerit ovat tarpeen, tulehduskipulääke saattaa aiheuttaa sivuoireena muun muassa vatsaärsytystä.

Pistos- ja kantasoluhoidot

Nivelrikon hoidossa voidaan kipulääkityksen lisäksi käyttää myös:

  • Cartrophen-pistoksia
  • Hyaluronihappo-pistoksia
  • Irap-hoitoa
  • Prp-hoitoa
  • Acell-kantasoluhoitoa
  • Copla-istutetta.

Moni nivelrikkoa sairastava koira on hyötynyt merkittävästi näistä hoitomuodoista. Kysy lisätietoa koiraasi hoitavalta ortopediltä.

Nivelhoitoaineet ja lisäravinteet

Monet nivelrikkoa sairastavat lemmikit hyötyvät suuresti laadukkaiden nivelhoitoaineiden ja lisäravinteiden tarjoamisesta. Nivelhoitoaineiden tarkoitus on lievittää tulehdusreaktiota ja vaikuttaa nivelten ja lihasten kuntoon. Yleisimmin eläinlääkärit suosittelevat valmisteita, jotka sisältävät:

  • glukosamiinia
  • kondroitiinisulfaattia
  • MSM:ää
  • omega-3-rasvahappoja.

Muun muassa glukosamiinin sekä omega-3-rasvahappojen vaikutuksia on tutkittu paljon ja niiden hyöty on kiistaton, jopa merkittävä. Siksi nivelrikko-diagnoosin saaneelle lemmikille on suositeltavaa lisätä välittömästi ruokavalioon yllä mainitut lisäravinteet. Lisäksi markkinoilla on uudenlaisia innovaatioita sisältäviä tuotteita, jotka saattavat auttaa nivelterveyden ylläpitämisessä.

Jotkut lemmikinomistajat ovat huomanneet koiran hyötyvän joistakin luontaistuotteista. Suosituimpia näistä ovat kurkumatahna sekä ruusunmarja. Luontaistuotteista on vielä toistaiseksi melko vähän tutkittua tietoa, mutta kokemuspohjaisesti voidaan sanoa, että niistä saattaa olla hyötyä joillekin yksilöille muun kivunlievityksen ohella.

Täältä löydät kootusti nivelrikon hoitoon tarkoitetut, hyvinvointia edistävät tuotteet.

Nutun tarina jatkuu…

”Kun kävelin ortopedin huoneeseen eläinklinikalla, tiesin jo, mitä on tulossa. Niinä päivinä, kun olin odottanut tulevaa eläinlääkärinaikaa, olin aamuhämärissä valvoessani selannut internetin puhki ja kirjoittanut ylös kaikki koiran pieneltä tuntuneet vaivat. Asiaa loogisesti lähestyessäni olin ymmärtänyt, että oireissa on nähtävissä punainen lanka. Klinikan pienessä huoneessa kävimme sitten ortopedin kanssa läpi tekemäni listan ja katsoimme röntgenkuvat, jotka Nutusta oli juuri otettu. Kuvat kertoivat sen, minkä jo tiesin – vakava nivelrikko molemmissa kyynärnivelissä. Koirani kohdalla sairastuminen oli monen sattuman summa, niin kuin se lähes aina on: geneettinen heikkous, kuormittava liikunta, trauma. Siinä pienessä huoneessa päättyi meidän yhteinen agility-uramme, josta olimme molemmat nauttineet niin paljon. Syyllisyyden tunteet ja silkka suru oli lamaannuttavaa, mutta olin silti onnellinen, että vihdoinkin tiesin kuinka asiat ovat. Tärkeintä silloin ja nyt ei ole menestys koiraurheilussa vaan se syvä, sanaton ystävyys, joka välillemme on rakentunut.

Nutun nivelrikkodiagnoosista on nyt yli kaksi vuotta aikaa. Kuluneina vuosina olen opetellut sopeutumaan tilanteeseen ja tehnyt samalla jatkuvaa surutyötä. Joskus tulevaisuudessa joudumme luovuttamaan. Se on tämän vihuliaisen sairauden luonne – mutta vielä ei ole sen aika! Koleat talvi-ilmat ovat Nutulle joskus vaikeita. Kun kylmä viima ruoskii koiraa, se saa kipulääkettä aina kun pieninkin oire nostaa kuonoaan. Lisäksi koira saa laadukkaita nivelhoitoaineita ja käy fysioterapeutin hoidettavana säännöllisesti. Kevätauringon pilkistellessä ja ilman lämmetessä heitämme nutut naulaan, kipulääkkeet kaapin perukoille ja nautimme siitä yhteisestä, kivuttomasta ajasta, jota meillä vielä on. Nuttu on edelleen ahkera harrastuskoira. Sen lajina on nykyään nose work, jossa se saa toteuttaa tulista työintoaan turvallisesti, niveliä kuormittamatta. Kesäisin Nuttu nauttii uimisesta ja kuljeskelemme kaikessa rauhassa pitkin metsäpolkuja ja mökkiteitä. Uskon, että se elää edelleen laadukasta koiranelämää.

Kroonisesta sairaudesta kärsivän koiran kanssa on usein raskasta elää. Lemmikin vointia on tarkkailtava säännöllisesti ja ymmärrettävä, että se päivä koittaa, kun joudun tekemään sen suurimman ja surullisimman päätöksen. Tuohon surun tunteeseen ei ole silti syytä jäädä vellomaan. Koiralla on hyviä päiviä vielä kosolti, ja hyvällä hoitotasapainolla Nutulla voi olla iloista koiranelämää vielä runsaasti edessä. Vaikka minulla on koti täynnä rakkaita lemmikkejä, tämä pieni ja sitkeä terrieri on elämäni koira. Se on niitä suuria koirapersoonia, jotka painavat meidän ihmisten sydämiin ikuiset jäljet.”

(Kertonut Nutun omistaja Henna.)

Kirjasuositus: Sanna Karppinen, ”Koiran nivelvaivat ja niiden hoitaminen”, Art House (2015)

Haluaisitko lukea lisää hyödyllisiä artikkeleita? Klikkaa tästä artikkelipankin etusivulle.