Retkeily koiran kanssa

Pohjola on täynnä upeita luontokohteita kansallispuistoista luonnonsuojelualueisiin ja tunturipolkuihin. Retkeily on hyvä tapa tutustua lähiluontoon tai tehdä suuri seikkailu, jota voi muistella vielä vuosien jälkeen. Jotta kokemus olisi täydellinen, se kannattaa jakaa nelijalkaisen eräoppaan kanssa.

Suunnittele etukäteen

Niin omistajan kuin koirankin on hyvä harjaannuttaa luonnossa liikkumisen taitoja aluksi lyhyemmillä retkillä. Päiväretket ovat antoisia ja liikkuminen on mukavaa ilman raskaita kantamuksia. Moniin upeisiin kohteisiin voi matkustaa myös julkisilla liikennevälineillä. Suomessa löydät kattavasti luontokohteita esimerkiksi internetsivustolta: www.luontoon.fi

Kun olet valinnut mieleisesi kohteen, ota selvää seuraavista asioista:

• kulkuyhteydet
• reittien pituudet
• maaston muoto
• taukopaikat
• veden saatavuus.

Voit myös ladata puhelimeesi erilaisia karttasovelluksia, joiden avulla kohteen tarkastelu on helpompaa. Tarkista ennen retkipäivää myös paikallinen sääennuste.

Reitin valinta ja maaston vaativuus

Maastossa matkat muuttuvat. Kuljettavan päivämatkan pituus on hyvä valita sen mukaan, kuinka tottuneita luonnossa kulkijoita sinä ja koirasi olette. Jos yleensä tassuttelette pääasiassa tasamaalla, on hyvä huomioida, että maastossa kulkeminen on huomattavasti hitaampaa ja raskaampaa.

• 5–15 km on usein sopiva päivämatka kuljettavaksi.
• Huomioi koirasi ikä ja kunto reittiä valitessasi

Useimpien kohteiden reiteistä on saatavilla tieto, onko maasto helppokulkuista vai vaativaa. Vaativa maasto tarkoittaa usein jyrkkiä korkeuseroja, nousuja ja laskuja sekä kapeahkoja polkuja, joiden päällä saattaa mutkitella juurakkoa. Jos valitset tällaisen reitin, huomioi maaston muoto reitin pituutta suunnitellessa. 10 kilometriä vaativalla reitillä vie helposti taukoineen jo puoli päivää, ja rasittaa tottunuttakin kulkijaa. Jätä aikaa myös luonnon ihailulle, istuskelulle ja puiden halailulle.

Kuuma sää hidastaa matkantekoa. Helteillä retkeily on harvoin mielekästä, ja jo 20 asteen lämpötilassa koiran tulisi saada säännöllisesti vilvoittelutaukoja.

Taukopaikat ja veden saatavuus

Pakkaa päiväretkelle reilusti evästä! Reippailu kasvattaa ruokahalua ja yhdellä banaanilla ei pitkälle pötkitä. Useimmilla retkireiteillä on taukopaikkoja, joissa on katos ja valmiiksi puita nuotiota varten. (Muista tulitikut!) Tulen loimussa on mukava istua ja grillata syötävää. Muistathan, että avotulen tekeminen maastoon on kiellettyä. Koira ei tarvitse päiväretkellä ruokaa, mutta pieni energiapitoinen eväs pitää makkarakerjäläisen kuonon loitolla. Anna retkellä koirallesi vain sellaista syötävää, johon se on tottunut. Yllättävä ruiskuripuli kesken matkan vie voimia ja kuivattaa koiran.

Retkireppuun on hyvä pakata mukaan runsaasti juomavettä. Reittiä valitessa selvitä myös, onko kohteessa puhtaita luonnonvesistöjä, joista koirasi voi juoda, vai onko sille kannettava mukana juomavesi. Juomaveden määrän kanssa ei kannata pihistellä! Jotkut karvakuonot juovat retkillä heikosti. Veden sekaan voikin sekoittaa tarvittaessa energia- ja nesteytysjuomajauhetta, joka saa useimmat koirat juomaan paremmin.

Taukotakki

Lämpötilan laskiessa alle 10 asteen, tai päivän ollessa tuulinen, muista pakata mukaasi riittävästi lämmintä, tuulenpitävää vaatetta. Käveleminen pitää kehon lämpimänä, mutta pysähtyessä kylmä iskee nopeasti. Taukovaatteiden lisäksi eristävä istuinalusta auttaa pysymään lämpimänä.

• Myös koira tarvitsee taukotakin ja alustan.

Jotkut arktiset koirarodut pärjäävät mainiosti ulkona millä ilmalla tahansa, mutta suurin osa koirista saa vilunväreitä tauolla siinä missä ihminenkin. Lisäksi viima viilentää ja jumittaa helposti lihakset. Pue siksi tauolla koiralle tuulenpitävä takki ja eristä kaverin karvainen peppu alle laitettavalla alustalla. Useimmat koirat tarvitsevat suojaa tauoilla jo alle 10 lämpöasteessa.

• Koiran taukotakin tulisi olla tuulen- ja sateenpitävä.
• Kylmempinä vuodenaikoina koira tarvitsee toppatakin, alustan ja lämpimän viltin tauoille.

Taukopaikan koiramainen käytöskoodi

Taukopaikoilla: katoksissa, laavuilla, autiotuvissa, ihmisillä on ”etuajo-oikeus”. Tämä tarkoittaa sitä, että koiralliset ihmiset väistävät pyynnöstä aina koirattomia ihmisiä. Suurin osa retkeilijöistä suvaitsee toki mainiosti lemmikkejä, mutta on kohteliasta muistaa, että jotkut kanssakulkijat saattavat pelätä koiria tai olla niille allergisia. Jos koirasi ei suvaitse lajikumppaneitaan, ole tarkkana taukopaikalla, ettei rähinäryöppy yllätä ja pelota toisia. Vaikka lemmikkisi rakastaisi kaikkia, kuuluu koirakansalaisen hyvään käytöskoodiin, että koiraa ei päästetä luvatta kenenkään luokse.

Riskiretki?

Luonnossa liikkujan on tärkeää tiedostaa mahdolliset vastaantulevat riskit ja tietää miten toimia, jos koiralle sattuu jotakin yllättävää, kuten:

• lämpöhalvaus
• kyyn purema
• hyönteisen pisto
• kasvi- tai sienimyrkytys.

Tiedätkö miten toimia? Lue ohjeet täältä.

Tulilinjalla tassut

Koiran kulkiessa maastossa, liittyy suurin riski usein sen tassuihin ja anturoihin. Erilaisten hyönteisten pistojen lisäksi tassut ja anturat ovat alttiita nirhaumille. Myös venähdykset ovat tyypillisimpiä tapaturmia erityisesti, jos luonnossa liikkuvalla karvakaverilla on jarrut usein hukassa.

Tapaturmat ovat melko harvinaisia, mutta retkireppuun on hyvä pakata myös päiväretkelle kaiken varalta joitakin ensiaputarvikkeita:

• Kyypakkaus (Ensiapuna suun alueelle kohdistuneisiin ampiaisen pistoihin.)
• Haavasumute
• Sidetarpeet
• Vanua
• Pinsetit
• Pienet sakset
Punkkipihdit.

Ensiaputarvikkeet eivät paljon paina, mutta niiden mukana kantaminen on kaukoviisasta. Tutustu lisäksi etukäteen tyypillisimpien tapaturmien ensihoitoon. Jos hätäännyt helposti, voi olla viisasta tulostaa ohjeet retkireppuun mukaan. Etsi aina etukäteen myös retkikohdettasi lähinnä olevan päivystävän eläinlääkäriaseman puhelinnumero ja osoite.

Vinkki

Puhelimen varavirtalähde on kevyt ja edullinen varuste, jolla voit ladata puhelimesi missä tahansa. Varavirtalähde on hyvä pitää mukana aina retkeiltäessä. Näin esimerkiksi päivystävälle eläinlääkärille soittaminen tai klinikalle navigointi ei ole akun kestosta kiinni.

Karkaileva karvajalka

Eräs huomioitava retkiriski on koiran karkaaminen. Jopa kuonokaverit, jotka eivät ole kovin riistaviettisiä, saattavat huumaantua metsän hajuista tai sinkaista supikoiran perään. Paniikki iskee herkästi hihnan kanssa kahden seisoskellessa. Vapauta koira vain alueella, jossa se on sallittua, ja punnitse tarkasti mahdolliset riskit: lähellä kulkevat tiet, suuret tai voimakkaasti virtaavat vesistöt, jyrkänteet, erilaiset luonnoneläimet ja mahdolliset riistaeläinten luolastot. Riskianalyysin jälkeen haluat ehkä tarjota vapautta hallitusti.

• Koiran voi kytkeä valjaista jälkiliinaan tai kelataluttimeen. Kytketty koira tarjoaa sinulle stressivapaamman retken.

Lisäturvaksi voit hankkia koiran pantaan tai valjaisiin kiinnitettävän paikanninlaitteen tai tutkan.

Mahdollisten riskien ja epärealististen kauhuskenaarioiden takia on turha jättää lähtemättä luontoon. Suurin osa tapaturmista sattuu kotiympyröissä ja koirapuistoissa.

Huomioi tämä

Suomessa metsästyslain mukaan koira on pidettävä kytkettynä maaliskuun alusta elokuun puolivälin tienoille, jotta luonnoneläinten pesintärauha ja hauraiden poikasten elämäntaipaleen alku voidaan turvata. Kunnioitathan arvokasta luontoamme.

Yöpyminen luonnossa

Kun luonnossa liikkuminen on tullut tutuksi päiväretkillä, on aika kokeilla nukkumista ulkona. Ensimmäinen yö luonnon helmassa on jännittävää – myös koiralle. Varaudu siksi pyörivään ja temmastavaan kuonolaiseen! Koirat tottuvat kuitenkin usein nopeasti yön ääniin ja käpertyvät mielellään kylkimyyryksi omistajan viereen. (Tai jopa makuupussiin.)

Teltta, laavu vai autiotupa?

Kunnolla sadetta pitävä teltta (vesipilariarvo 1500 ml) on koirallisen retkeilijän paras kaveri. Laavuilla ja autiotuvissa saatat joutua väistämään muita vaeltajia, jos he ovat allergisia tai eivät halua muusta syystä jakaa yösijaansa koiran kanssa. Koirallinen väistää muita myös laavuilla ja autiotuvissa – ulos asti. Useimmat koirat viihtyvät hyvin teltassa, jossa ötökät eivät syö ja lämpö sekä läheisyys tekevät olon mukavasti raukeaksi. Joissain telttamalleissa on erillinen etutila eli ”absidi”, jossa koira voi myös yöpyä. Tällöin se kannattaa kuitenkin kytkeä johonkin kiinni, esimerkiksi rinkkaan, absidista kun livahtaa helposti itsenäisille yöjuoksuille…

Tuhinakuonon voi opettaa yleensä helposti myös nukkumaan omistajan kanssa riippukeinussa, jonka päälle kannattaa vielä hankkia hyönteissuoja ja monikäyttöinen ”tarppi”. Jos koira pääasiassa sätkii ja räpiköi riippukeinussa, voi sen kytkeä kiikun alle maakoukkuun. Muista laittaa koiralle maahan oma alusta, jonka päällä se voi nukkua.

Laavulla yövyttäessä koira kannattaa kytkeä joko omistajaan, maakoukkuun tai laavun kattorakenteeseen kiinni. (Ota mukaasi pitkä liina tätä varten.)

Rekulle reppu?

Pidempiä patikkaretkiä varten koiralle voi hankkia oman, ergonomisen repun, jossa se voi kantaa osan ruoastaan.

• Repun tulee istua hyvin koiralle, eikä se saa rajoittaa liikkumista.
• Repun kantamista tulee harjoitella etukäteen lyhemmillä lenkeillä.
• Reppuun lisätään harjoitteluvaiheessa painoa vähän kerrassaan.
• Koiran reppuun ei tule koskaan laittaa kohtuuttomasti painoa.

Tutustu koiran retkireppuvalikoimaan täältä ja lue lisää aiheesta.

Huomioi tämä

Pitkät patikkamatkat ja repun kantaminen vaihtelevassa maastossa kuormittavat koiran lihaksistoa. Retken jälkeen voi olla hyvä käyttää karvakaveria lihashuollossa.

Tassut tossuihin

Kun vaellus kestää useita päiviä ja kuljettava matka muuttuu kymmeniksi kilometreiksi, on usein tarpeellista suojata koiran tassut ja anturat vahvapohjaisilla tossuilla. Erityisen kivinen ja sorainen maasto, pakkaslumi tai jää, ja joskus vain kuljettujen kilometrien yhteismäärä saavat anturat kuoriutumaan kipeästi. Jottei matka muutu yhtäkkiä tuskien taipaleeksi varaa koiralle mukaan:

tossut tai kengät
hoitava tassuvoide

Tarkasta jokaisella tauolla koiran kynnet, anturat ja varpaiden välit. Jos niissä näkyy ihorikkoa, punoitusta, kynsivaurioita tai jotakin muuta poikkeavaa, puhdista ja kuivaa tassu ja pue jokaiseen jalkaa tossu. Iltaisin anturoihin on hyvä hieroa hoitavaa tassuvoidetta tai -vahaa. Totutathan koiran käyttämään vahvapohjaisia tossuja jo hyvissä ajoin ennen vaellusta.

Ruokinta vaelluksella

Koiralle kannattaa pakata aina retkelle mukaan samaa ruokaa, mitä se on tottunut kotonakin syömään, jotta matka ei pääty ripuliralliin. Päivittäisen ruoka-annoksen kokonaismäärää on hyvä kasvattaa hieman, normaalia suuremman energiankulutuksen vuoksi. Lisäksi matkaan voi pakata mukaan puruluun tai kaksi, jos koira on niitä tottunut syömään.

Raakaruokinta

Raakaravintoa syöville koirille voi tarjota normaalia ruokaa, kun pakkaa jäiset tuotteet tiiviisti toisiinsa, ja käärii koko komeuden sanomalehtien sisään. Tällä tavalla pakatut pötköt säilyvät jopa pari päivää kohmeisina. Toinen vaihtoehto on tarjota koiralle vedellä turvotettua kuivalihaa. Koira kannattaa totuttaa kuivalihan syömiseen jo kotioloissa. Nykyään saatavilla on myös laadukkaita, huoneenlämmössä säilyviä märkäruokia, jotka soveltuvat hyvin retkievääksi.

Vinkki

Pakkaa pidemmille matkoille mukaan koiran ensiapulaukkuun pieni määrä Avital Flora -tabletteja koiran akuutteihin suolistohäiriöihin. Näin voit heti reagoida, jos koiran ulosteen koostumus muuttuu poikkeavaksi kesken patikkamatkan.

Pakkaa rinkkasi, seikkailut odottavat

Luonnossa liikkuminen tarjoaa omaa aikaa, hiljaisuutta, elämyksiä ja huumaavaa kauneutta. Retkeily yhdessä parhaan koirakaverin kanssa on joka kerta koskettava kokemus, joka syventää keskinäistä luottamusta. Kun illalla istut laavulla nuotion loimutessa, kainalossasi elämäsi koira, koet jotain mitä ei voi sanoin selittää.

  • Vinkit ja artikkelit
  • Retkeily koiran kanssa
  •