Vieraiden tervehtiminen

Vieraiden tervehtiminen kauniisti kuuluu jokakoiran perustaitoihin. Sen lisäksi että hyväkäytöksinen moikkaaminen on kohteliasta, se on myös turvallisuuskysymys – erityisesti suurikokoisten rotujen kanssa. Tervehtimisen perussäännöt opetellaan jo varhain pentuvaiheessa. Taidon kouluttaminen koiralle ei ole vaikeaa, mutta vaatii aivan erityistä johdonmukaisuutta ja rohkeutta ohjeistaa myös pienen pennun pauloissa olevaa vierasta.

Koira hyppii ihmisiä päin – miksi?

Hyppivään hauvaan turhautunut omistaja unohtaa usein kouluttamisen perustotuuden: käytös pysyy yllä, jos koira saa siitä vahvisteen eli palkkion. Me ihmiset miellämme palkkion usein makupalaksi tai leikiksi, mutta lemmikin näkökulmasta asia on harvoin näin yksioikoinen. Mitä arvelet, mikä pitää ihmistä vasten hyppimistä yllä? Pentuhan ei saa pystypainipuuhasta palkaksi leikkihetkeä saatikka herkkuja. Mutta se huomio, oi miten ihanaa se innokkaasta ipanasta onkaan! Valtaosalle koirista ihmisen huomio on ihanin asia maailmassa ja toimii ei-toivottua käytöstä ylläpitävänä palkkiona. Huomion laadulla ei monelle into-pinkeälle pentulaiselle ole merkitystä: vieraan vaivautunut pyörähtely, käsien heiluttelu tai kieltosanan kiljuminen ovat nekin yhdenlaista huomiota, joka pitää käytöstä vahvasti yllä. Mikä siis neuvoksi?

Kesytä sukkahousujen surmaaja

Koiranpentu ei synnynnäisesti tiedä tai ymmärrä, että ihmisiä vasten ei tulisi hyppiä. Kaiken muun kunnon koirakansalaisen koodiston lisäksi tämäkin asia on opetettava lemmikille. Oppiminen ei tapahdu hetkessä. Hyppiminen on useimpien koirien kohdalla seurausta innostuneesta tunnetilasta. Koska tervehtimisessä taas pyritään rauhallisuuteen, on tunnetilan muuttaminen ensiarvoisen tärkeää, mutta vaatii myös pitkäjänteisyyttä.

Korvaava käytös

Kaikilla eläimillä on vaikeuksia ymmärtää konseptia: "älä tee mitään". Koulutuksen onnistumisen kulmakivi onkin päättää etukäteen, miten lemmikin tulisi toimia hyppimisen sijaan. Pelkkä "ei saa hyppiä" -käytös ei tarkoita vielä mitään, mutta esimerkiksi "istu, kun vieras ihminen lähestyy", on jo koiralle helpompi ymmärtää ja oppia. Korvaava käytös tulisi opettaa koirantaimelle ensin vahvaksi rauhallisessa tilanteessa. Häiriötä ja vaatimustasoa nostetaan vähän kerrassaan. Lue lisää häiriöharjoittelusta pentuoppaan viikolta 14.

Vasta kun pentunen osaa istua luotettavasti erilaisissa häiriöissä, aletaan käytöstä opettaa kohtaamistilanteissa. Tähän harjoitukseen on hyvä pyytää avustaja. Apuriksi käy myös pennulle tuttu ihminen.

Kun pentu pysyy aloillaan tutun avustajan seisoessa lähietäisyydellä, lisätään harjoitukseen uusi häiriö: "vieras" tervehtii koiraa. Aluksi riittää, että toimitaan kuten edellisessä harjoituksessa, mutta nyt apurisi katsoo pentua ja kohdistaa lyhyen moikkauksensa suoraan sille. On tärkeää, että avustaja käyttäytyy neutraalisti ja puhuu tasaisella äänellä, jotta pentu ei innostu liikaa vaan se onnistuu pysymään aloillaan. Sen sijaan että pyritään kaahaamaan koulutuksen lopulliseen päämäärään, harjoituksen tärkein tavoite tulisi olla se, että pentu on tyyni ja istuu rauhassa. Usein tarvitaan mittava määrä toistoja ja useita avustajia, joiden kanssa "pikakelataan" harjoitus, ennen kuin koira todella oppii asian. Muistathan, että aina kun harjoittelette uuden avustajan kanssa, aloita koulutus mahdollisimman helposta lähtötilanteesta.

Kun moikkaaminen sujuu ilman suuria tunteenpurkauksia ulkona, siirrä sama harjoitus kodin suojiin. Aluksi voi olla tarpeen pitää pentu kytkettynä, ettei se pääse yllättäen tervehtimään sata lasissa avustajaa.

Arkielämä yllättää – pikavinkki pulmatilanteeseen

Jos pennun halutaan oppivan, että hyppimisellä ei saa ihmisten huomiota, tästä säännöstä tulisi pitää poikkeuksetta kiinni. Eläinten on vaikeaa käsittää, jos jokin käytös on välillä sallittua ja toisinaan taas ei. Reilu ja hyvä kouluttaja onkin aina johdonmukainen.

Joskus joudumme silti tahtomattamme tilanteisiin, jossa kaikki koulutuksella hiiren askelin saavutetut tulokset meinaavat valua lapasista: yli-innokas pennunihailija saattaa yllättäen lähestyä ja pyrkiä ottamaan kontaktia lemmikkiin. Näet jo, kuinka käpäläisen sielussa alkaa sykkiä ja se alkaa virittäytyä elämää suurempaan kohtaamiseen. Sen takajalat sutivat kohti vierasta syliä. Mikä ihme neuvoksi?

Jos koulutus on vielä kesken ja tiedät, että pentusi ei kykene hillitsemään itseään vastaantulijoita kohdatessaan, voit kokeilla seuraavaa selviytymisvinkkiä: kun vieras lähestyy pentuasi, pudota koirasi eteen maahan superherkkuja, kuten pienen pieniä nakinpaloja, ja anna innokkaan ipanan etsiä ja syödä ihanuudet. Kerro seuraavaksi karvakuonosi ihalijalle, että pennun koulutus on kesken ja se ei tästä syystä saa tervehtiä hallitsemattomasti vieraita. Pidä huoli, että niin kauan kuin vieras ihminen seisoo vierellänne, koira on kiireinen maahan suuntautuvassa nakkijahdissaan. Jos pentu alkaa kaikesta huolimatta sinkoilla vasten vierasta ihmistä, pyydä ystävällisesti vastaantulijaa kääntämään pennulle selkänsä ja olemaan huomioimatta lemmikkiä. Kun pentu on rauhallinen ja makupalat ovat loppumaisillaan maasta, kiitä vastaantulijaa koulutusavusta ja jatka matkaasi. Jos tapaat todellisen pentupöpin, joka ei tahdo poistua ilman pennun lullutteluhetkeä, pyydä vierasta laskeutumaan pennun tasolle maahan, jolloin hyppiminen ei pääse vahvistumaan.

On ihan okei kertoa topakasti vastaantulijalle, että koiraa koulutetaan ja sitä ei saa juuri nyt tervehtiä. Älä häpeile antaa ohjeita, röyhistä ennemmin rintaasi, sinä olet vastuullinen, kelpo koirakansalaisen omistaja!

Hyppiminen ei ole aina ilonpitoa

Koska jokainen pentunen on yksilö, olisi hyvä välttää suoraviivaista ajattelua. Jokainen ipana ei suinkaan rakasta ihmisiä kuoliaaksi vaan monia vieraat kaksijalkaiset myös jännittävät. Ujokuono saattaa piiloutua omistajan jalkojen taakse vieraiden saapuessa, mutta ihan yhtä lailla temperamenttisempi tehotassu voi hyppiä villisti vieraita vasten – vaikka jännittääkin uusia ihmisiä. Usein pennun kehonkieli paljastaa, millainen tunnetila on sen käytöksen takana.

Tiesitkö tätä eläimistä?

Suurin osa eläimistä pitää turvallisena ja rauhoittavana ihmistä, joka ei juurikaan kiinnitä niihin huomiota. Todellinen eläinten ystävä antaakin ujomman lemmikin ottaa itse aloitteen tutustumisessa. Tyyni käytös rauhoittaa usein myös hilpeänä hilluvan hauvan.