Käytämme evästeitä
Hyödynnämme evästeitä ja vastaavia tekniikoita verkkosivustollamme, joilla
- Varmistamme verkkosivuston toimivuuden
- Tarjotaksemme sinulle parhaan käyttökokemuksen
- Kerätäksemme tietoja tilastointiin ja analytiikkaan
- Näyttääksemme kohdennettua mainontaa
- Personalisoidaksemme verkkosivuston sisältöä
Koiranpentu vahtii ruokaansa
Ruokarauha on kodin jokaisen yksilön perusoikeus – niin ihmisen kuin koirankin. Pienenkin pennun tulee antaa syödä kenenkään häiritsemättä. Koirille on täysin luontaista ja lajityypillistä viestintää varoittaa ruokakupin tai herkullisen luun lähellä liikkuvia ihmisiä tai muita lemmikkejä. Karvainen varashälytin saattaa murista hurjasti tai näyttää hampaita. Tällaisesta viestinnästä ei tulisi koskaan rankaista koiraa, mutta tiedätkö miksi?
Jos koiraa rankaistaan tällaisesta viestimisestä, sammutetaan ennen pitkää signaalit, joiden avulla omistaja voi lukea koiransa tunnetiloja, kuten epävarmuutta. Pahimmillaan koiran käytös saattaa muuttua ennakoimattomaksi sen tukahduttaessa normaalin viestintänsä ja siirtyessä suoraan toimintaan. Jotta siis koiran elekieli pysyy monimuotoisena ja helposti tulkittavana, ole tyytyväinen, että pentusi viestii selkeästi.
Ruokakuppirosvo vai luunsyöjän luottokamu?
Jo hyvin pienelle pennulle kannattaa opettaa, että ihminen ei ole arvaamaton ruokakuppirosvo jonka saapuessa puhkeaa välitön ruokakriisi. Koiralle kerrotaan helpoilla harjoituksilla, että läsnäolosi merkitsee kivoja asioita. Kun sinusta tulee pennullesi reilu luottotyyppi, se ei varttuessaankaan koe tarvetta puolustaa ruokaansa, eikä ala ahmia sitä sen menettämisen pelosta. Puruluita on hyvä syöttää koirataimelle luun toisesta päästä kiinni pitäen. Näin pentu tottuu siihen, että käden lähellä on luontevaa ja turvallista syödä.
Joskus koiralta on kuitenkin olosuhteiden pakosta otettava esimerkiksi puruluu kokonaan pois, jos siitä on esimerkiksi irronnut haitallinen palanen. Miten koiran voi opettaa luopumaan herkuistaan hyvillä mielin?
Harjoitus 1: Luopuminen on luunsyöjälle lottovoitto
- Kun koira mutustelee puruluuta, vie luun lähelle ihana superherkku, vaikka lihapullan pala. Jätä herkku maahan pennullesi ja kävele pois. Älä koske luuhun.
- Kun koira on tottunut siihen, että lähestymisesti saattaa merkitä yllätyspalkkiota, heitä jälleen lattialle muutama superherkku. Koiran syödessä niitä, ota puruluu käteesi.
- Kun koira on syönyt herkut, pyydä sitä istumaan ja anna puruluu takaisin koiralle. Älä koskaan tee harjoituksesta kilpajuoksua!
- Jos et halua luovuttaa luuta takaisin, ohjaa koiran huomio makupalojen syömisen jälkeen muualle, kutsu se vaikka iloiseen leikkiin.
Harjoituksen myötä pentu oppii, että luu kannattaa luovuttaa. Tilalle tulee lottovoitto makupalojen muodossa ja yleensä puruluunkin saa takaisin. Reilua, eikö?
Harjoitus 2: Ripotellen ruokaa
- Kun koiralla on ruoka-aika, anna aluksi kuppiin vain murto-osa sen ruoasta.
- Koiran syödessä seiso sen lähellä ja laita kuppiin lisää ruokaa vähän kerrassaan.
Näin koiralle opetetaan, että lähestyvä käsi ei kuulu ruokakuppirosvolle vaan käpälä annostelee lisää muhevaa muonaa.
Tiesitkö tätä?
Ruoan ja puruluiden puolustaminen on täysin normaalia käytöstä koiraeläimille. Se ei merkitse ihmisen ”haastamista” tai valtataistelua vaan koira yksinkertaisesti viestii sinulle tunnetilaansa, yleensä epävarmuutta. Jos perheeseen kuuluu muita lemmikkejä, on sinun vastuullasi, että jokainen saa nauttia ruokansa ja puruluunsa rauhassa. Voit laittaa esimerkiksi jokaisen lemmikin omaan huoneeseen, suljetun oven taakse syömään ruokansa.
Koira vahtii ruokaa
Koiranpentuopas
Pentuarjen pyörteissä luotettavia vastauksia pitää löytää helposti ja nopeasti. Mustin ja Mirrin koiranpentuopas ohjaa sinua, uusi pennunomistaja ja vastaa yleisimpiin kysymyksiisi. Nyt kaikki tarvitsemasi tieto on tassujesi ulottuvilla!
Adalla on maisterin tutkinto kotieläintieteestä sekä toisen tason kliinisen eläintenhoitajan tutkinto Ruotsista. Opinnoissaan Ada keskittyi erityisesti urheilu- ja lemmikkieläinten biologiaan ja käyttäytymiseen, eläinten ravitsemukseen ja ruokintaan. Hänellä on laaja teoreettinen ja käytännön kokemus eläinten käyttäytymistutkimuksesta, koulutuksesta, jalostus- ja ravitsemussuunnittelusta sekä eläintenhoidosta.
