Opas koiranpennulle

Opas koiranpennulle

Pentuarjen pyörteissä luotettavia vastauksia pitää löytää helposti ja nopeasti. Mustin ja Mirrin koiranpentuopas ohjaa viikkokohtaisesti sinua, uusi pennunomistaja, ja vastaa yleisimpiin kysymyksiisi. Nyt kaikki tarvitsemasi tieto on tassujesi ulottuvilla!

Kuinka kauan koiranpentu voi olla yksin?

Viime viikolla aloitettiin yksinoloharjoittelu. Säännöllisellä opettelulla olette päässeet viikossa tilanteeseen, jossa pentu osaa olla rauhallisesti yksin noin 30 minuuttia. Usein johdonmukainen harjoittelu saattaa edetä nopeamminkin. Pentua ei silti tulisi jättää yhtäkkiä yksin pidemmäksi aikaa kuin sen kanssa on harjoiteltu. Vielä ei myöskään ole aika jättää tehotassua koko päiväksi yksin.

Arki ja aikataulujen haaste

Arkielämä asettaa usein haasteita koiraperheen aikatauluihin. Työt kutsuvat aikuisia ja lasten on tallusteltava koulutielle, vaikka pennun kanssa peuhaaminen olisi paljon mukavampaa. Pientä pentua ei ole suositeltavaa jättää koko päiväksi yksin, ja hoitajan löytäminen saattaa tuottaa päänvaivaa. Kerää mahdollisuuksien mukaan tehokas tukiverkosto ympärillesi ja valjasta luotettavat ystävät, ihanat mummot ja muut sukulaiset sekä eläinrakas naapuri pentuajan avuksi.

Tutustu alta suosituksiin pennun yksinoloajoista:

  • Kun yksinoloa on hyvin harjoiteltu, voi pennun jättää 3 kuukauden iässä 2–3 tunniksi yksin.
  • Pennun ollessa 4 kuukauden ikäinen, voi yksinoloa olla päivittäin noin 3–4 tunnin ajan.
  • 5 kuukauden iässä pentu voi olla yksin kotona 4–5 tuntia, jos yksinolo sujuu siltä hyvin.

Koira kiintyy lujasti omaan perheeseen ja aikuisenkaan koiran ei olisi hyvä olla yksin kotona yli kuutta tuntia päivässä. Erilaiset päivähoitopalvelut auttavat tilanteessa, jossa koiran yksinoloaika venyy olosuhteiden pakosta kohtuuttoman pitkäksi. Toisinaan on mukava koukata karvakorva oman työpäivän päätteeksi hoitopaikasta kotiin lenkitettynä ja leikitettynä. Päivähoitopalveluun maksetut ekstraeurot ovat hyvin käytettyä rahaa.

Yksinoloharjoitteluun kannattaa varata runsaasti aikaa. Pentuaikana luot pohjan ongelmattomalle yksin jäämiselle. Se on kultaakin kalliimpi taito.

Kaverivahti kiiruhtaa apuun

Tiesitkö jo, että Musti ja Mirri tarjoaa Kavereilleen eli kanta-asiakkailleen käyttöön Kaverivahti-verkkoalustan, josta lemmikinomistaja voi löytää hoitajan lemmikilleen? Alustan käyttö on täysin veloituksetonta sekä eläinystävän omistajalle että lemmikinhoitajille. Jos siis arkielämän reunaehdot, kuten työ, asettavat haasteita pentuarkeen, nuuski sovellus sovelluskaupasta.

Kun yksinolo ei suju ongelmitta

Haukkuminen on lajityypillistä viestintää, jossa jokaisella äänellä on oma tarkoituksensa. Räksyttäminen on koiran tapa hälyttää tunkeilijoista, kertoa turhautumisen tunteestaan tai joissain tapauksissa lievittää yksinäisyydestä johtuvaa ahdistusta.

Joskus koiran tapa äännellä kiristää kerrostalon naapurisopua. Tauoton haukkuminen aamuvarhaisella tai iltamyöhällä koettelee kanssaeläjiä ja melumaakarin perheelle ei heru ymmärrystä. Ei-toivottua käytöstä voi muokata menestyksellisesti, mutta vasta sitten, kun käytöstä aiheuttava syy on selvillä. Alla on kerrottu neljä tyypillisintä syytä yksinolo-ongelmiin.

Rotutyypillistä käytöstä

Usein koiran rotu vaikuttaa sen tapaan käyttää ääntään. Jos oman pentusi rotu on alun perin jalostettu hälyttämään tai vartioimaan reviiriä, topakka talonvahti käyttää ääntään todennäköisesti kohtuullisen helposti. Rotutyypillinen käytös on koiralle aina luontaisin tapa toimia.

Tylsää, tylsää, tylsää, tylsääää!

Melumaakari joka on turhautunut tekemisen puutteen vuoksi, saattaa räksyttää railakkaasti vain siksi, että lajityypillisen käytöksen toteuttaminen (haukkuminen) hurauttaa koiran kehoon hyvän olon hormoneita! Usein kyseessä on nuori ja vilkas koira, joka yksinkertaisesti tarvitsisi vain paljon enemmän tekemistä elämäänsä. Päivittäisen liikunnan reilu lisääminen, aktivointileluilla leikkiminen, positiiviset, aivojumppaa tarjoavat koulutustuokiot sekä luiden järsiminen väsyttävät mukavalla tavalla tylsistynyttä tehotassua.

”Ei se ennen räksyttänyt!”

Kun koiranpentu kehittyy, se tulee ns. “mörkö-ikään” ja sitten teini-ikään. Näiden kehityskausien aikana rekku saattaa alkaa reagoida rappukäytävästä kuuluviin ääniin voimakkaammin kuin aiemmin. On melko tavallista, että myös vimmainen touhuilu yksinollessa lisääntyy. Osoita pennullesi aivan erityistä kärsivällisyyttä näiden herkkyyskausien aikana. Muista, että kun pentu on päivän aikana muotoillut sohvakaluston uusiksi, tainnuttanut päälle käyneen vessapaperirullan ja hyökkäillyt apinan raivolla naapurin postilaatikon kimppuun, se ei ole tehnyt näitä asioita ilkeilläkseen. Ipanasi on vain hämmentynyt elämästä ja on saavuttanut normaalin kehitysvaiheen. Aikuisuus tulee aikanaan ja silloin pystyt jo nauramaan naperon aiemmille edesottamuksille. (Ja voit vihdoin ostaa uuden sohvakaluston.)

Tyynnytä teinarin tunteet

Jos koiran käytös on muuttunut yllättäen, ilman että olosuhteissa on tapahtunut muutoksia, tulee aina tarkistuttaa lemmikin terveys. Erilaiset kiputilat aiheuttavat koiralle stressiä ja madaltavat huomattavasti reagointikynnystä; kuppi menee nurin pienimmästäkin kolahduksesta. Joskus muutto uuteen ympäristöön saattaa nostaa koiran stressiä ja laukaista uuden, ei-toivotun käytöksen. Adaptil-tuotteet helpottavat paitsi sopeutumista uuteen kotiin myös tyynnyttävät teinarin tunteita.

koulutuspalvelut

Ulinaa ja ovenkarmien raapimista?

Naapureiden raportoidessa kovaäänisestä möykkäämisestä koiran ollessa yksin, tulisi aina ensimmäiseksi sulkea pois eroahdistuksen tai yksinolopelon mahdollisuus. Nämä ovat vakavia hyvinvointiongelmia, jotka vaativat nopeaa reagointia. Avuksi tarvitaan lähes poikkeuksetta ammattitaitoista koulutusapua. Koira lievittää voimakasta ahdistustilaansa pureskelemalla ja repimällä huonekaluja, hyppimällä tasoille, joilta se näkee ulos ja raapimalla hädissään ovenkarmeja. Se saattaa myös kuolata ja virtsata sisätiloihin, eikä se kykene yksin ollessaan syömään tai lepäämään. Jotkut yksilöt oireilevat ääntelemällä voimakkaasti. Koira saattaa ulvoa tai haukkua tuntikaupalla ja pyrkiä näin lievittämään edes vähän pahaa oloaan.

Koira, joka kärsii eroahdistuksesta, on usein ”ylikiintynyt” yhteen ihmiseen ja kävelee kaksijalkaisen kannoilla varjon lailla. Oman ihmisen tehdessä lähtöä koira alkaa lukea merkkejä jopa tunteja aiemmin ja sen levottomuus alkaa kasvaa. Kehon valtaavat stressihormonit ja paniikki alkaa nousta.

Koira kärsii eroahdistuksesta, mitä tehdä?

Eroahdistus on monisyinen ja vakava ongelma, jonka hoitamiseksi tarvitaan aina pitkäjänteistä sitoutumista ja koulutetun eläintenkouluttajan ohjausta. Koiralle luodaan koulutusprosessin edetessä uudenlainen tunnetila, joka liitetään uudelleen askel kerrallaan yksin jäämiseen. Tukituotteiksi suositellaan Thundershirt-painepaitaa, Adaptil-tuotteita sekä Serene-UM lisäravinnetta. Joskus saatetaan tarvita eläinlääkärin määräämiä rauhoittavia lääkkeitä.

Eroahdistus on monisyinen ja vakava ongelma, jonka hoitamiseksi tarvitaan aina pitkäjänteistä sitoutumista ja koulutetun eläintenkouluttajan ohjausta.

Koulutusprosessin aikana koiraa ei tulisi jättää yksin kuin sellaiseksi hetkeksi, jonka se 100 % varmuudella osaa pysytellä rauhallisena. Useinmiten tämä tarkoittaa sitä, että alkuvaiheessa kuonokamua ei voi jättää lainkaan yksin. Lisäksi sen ylikiintynyttä suhdetta omistajaan pyritään normalisoimaan. Vaikka koulutusprosessin suunnitteluun ja ohjaamiseen tarvitaan lähes poikkeuksetta ammattikouluttajan apua, on omistajan oma aktiivisuus avainasemassa.

Eroahdistuskoiran auttamisen ABC

  • Ennen kotoa lähtemistä ja kotiin saavuttaessa, omistajan ei ole hyvä kiinnittää koiraan huomiota 15–20 minuuttiin. Näin lähtöön ja saapumiseen liittyvää ylikiihtynyttä tunnetilaa pyritään rauhoittamaan.
  • Koiraa aletaan siedättää lähtemiseen liittyviin rutiineihin. Jos omistajan tapoihin kuuluu esimerkiksi avainten ottaminen naulakosta ja niiden laittaminen laukkuun, aletaan tätä toimintoa toistaa ilman, että se merkitsee omistajan lähtemistä.
  • Aidot lähtörutiinit muutetaan, jotta lähtöä ennakoivat merkit eivät nosta opitusti koiran kiihtymystä.
  • Koira opetetaan rauhoittumaan omalle pedille. Jos ylikiintynyt unikuono nukkuu omistajan sängyssä, muutetaan nukkumisjärjestelyjä niin, että koira nukkuu yöt esimerkiksi omalla pedillä koiraportin takana.
  • Eroahdistusta potevan koiran ei enää anneta hiippailla omistajan kannoilla joka paikkaan. Koiraa ei missään tapauksessa eristetä ihmisistä, mutta omistajalle suodaan esimerkiksi kuonoton wc-käynti.
  • Lajityypillisten käyttäytymismahdollisuuksien sekä liikunnan määrää nostetaan ja peruskoulutusta lisätään. Koulutusmetodina on hyvä käyttää ns. “operanttia oppimista”, joka nostaa koiran itseluottamusta. 

Suurin osa pennuista oppii olemaan rennosti yksin kotona. Pentuajan harjoittelua ei kuitenkaan kannata laiminlyödä: kouluttaminen on aina helpompaa kuin uudelleenkouluttaminen. Jatka siksi sinnikkäästi pennun yksinoloharjoituksia. Ohjeet löydät pentuoppaan viikolta 10.

Tarvitsisitko apua ja tukea yksinoloharjoitteluun? Tutustu Mustin ja Mirrin koulutuspalveluihin täältä.