Pomeranian

Kenelle pomeranian sopii?

Pomeranian sopii keskivakavasta koirariippuvuudesta kärsivälle kaksijalkaiselle, joka haluaa mennä joka paikkaan pommi kainalossa. Rotu kiintyy ikiomaan ihmiseen erittäin vahvasti, joten se ei sovellu henkilölle, joka ahdistuu kuonosta polvitaipeessa. Pomeranian vaatii seuraa ja säpinää. Se ei ole kovin valikoiva puuhan suhteen: sille kelpaa mikä tahansa touhu, kunhan se saa säpistä kaikessa mukana. Kuonolainen nauttii myös ulkoilusta, eikä yleensä ole turhan tarkka säästä. Kääpiökoiran koostaan huolimatta pommin kanssa voi harrastaa vaikka ja mitä. Rotu oppii nopeasti ja ennakkoluuloton omistaja voi löytää itsensä treenaamasta noseworkia, agilityä tai vaikka rally-tokoa…

Pomeranian ei ehkä ole paras valinta perheeseen, jossa on pieniä lapsia. Taapero saattaa törmäillä tahattomasti, jolloin linnunluinen koira on vaarassa loukkaantua. Rinnakkaiselo koululaisten kanssa sen sijaan onnistuu yleensä mainiosti. Pommien koirasosiaalisuus vaihtelee, mutta monet yksilöt elävät sopuisasti samassa taloudessa tassutoverien ja muiden lajien, kuten kissojen kanssa. Epätieteellisen tutkimuksen tuloksena toteamme, että pomeranianin omistaa usein ihminen, jolle pommi on ihka ensimmäinen koira. Tämän kumppanuuden myötä koiruuden omistaja höyrähtää koiraharrastuksiin.

Vain muutamassa vuodessa ensimmäinen pommi on kopioitunut kolmeksi(toista), omistaja on opiskellut trimmaajaksi, kilpailee agilityn pikku-mini-luokassa ja kasvattaa rotua. Pidä siis varasi, jos hankit pomeranianin!

Pomeranianin luonne

Pomeranian on eloisa ja valpas rotu. Jos sillä ei ole riittävästi seuraa ja lajityypillistä virikettä, se voi keksiä turhautuneena itselleen kaikenlaista villiä viihdykettä. Pommi on oiva seurakoira, mutta huono sohvakoira. Pomeranian on nopea oppija ja puuhakas pikku marakatti. Se tekee mielellään oman ihmisensä kanssa yhteistyötä. Rotu voi olla hitusen häiriöherkkä, joten koiran koulutuksessa on tärkeää muistaa yleistää opittua erilaisiin tilanteisiin. Rotu ei ole kiinnostunut riistasta, eikä pelmahtele pupujen ja oravien perään. Siksi sen ulkoilutus sujuu ilman talutintakin, kunhan ympäristö on turvallinen. Rotu on omistajalleen uskollinen kylkimyyry, eikä rakastu ensitreffeillä vieraisiin ihmisiin. Sen ei kuulu kuitenkaan olla arka vaan rodunomainen koira on ennemminkin kohteliaan pidättyväinen.

Haukkuuko pomeranian paljon?

Rotu on alun perin hälyttävä vahtikoira, joten kyllä, pommi käyttelee palkeitaan matalalla kynnyksellä. Pomeranianin persoonallisuuteen kuuluu olennaisena osana valppaus. Jotkut koirayksilöt hoitavat suurella sydämellä ovikellon virkaa ja ilmoittavat postimiehestä, roska-autosta, pitsakuskista ja naapurin yöjuoksuista. Pommi saattaa reagoida ympäristöönsä haukkumalla myös ulkona. Taipumus haukkuherkkyyteen on yksilöllistä ja rento suhtautuminen elämänmenoon rakennetaan jo koiran varhaisena pentuaikana. Siksi pommin pennun sosiaalistamiseen tulisi kiinnittää erityistä huomiota. Silti perusteellisesti sosiaalistettu koirakin voi reagoida ympäristöönsä haukkumalla: äänenkäyttö kumpuaa geeneistä. Monet koirat ”löytävät” äänensä vasta aikuisiässä. Jos tassutoveri alkaa huudella holtittomasti, on suositeltavaa hakea apua ammattiinsa koulutetulta eläintenkouluttajalta, ennen kuin haukku riistäytyy hallinnasta.

Pomeranianin ruokinta

Jotkut koirayksilöt ovat nirsokirsuja ja oppivat nopeasti, että nyrpistämällä kuonoa kupilla, voi saada omistajan tarjoilemaan uusia kulinaristisia nautintoja. Pienikään koira ei tarvitse jatkuvasti ruokakuppia nenunsa eteen vaan arvostusta muonaa kohtaan voi kasvattaa ruoka-ajoilla ja sillä, että lemmikki saa tehdä töitä ruokansa eteen: etsiä sen aktivointilelun tai labyrinttikupin sisältä tai tehdä temppuja ruokapalkalla. Jokaisen koirarodun – myös pomeranianin – ruoan on hyvä sisältää runsaasti lihaa, energiankulutukseen sopeutettu määrä rasvaa, kuituja sekä välttämättömät vitamiinit ja kivennäisaineet. Koiran voi ruokkia joko laadukkaalla raakaruoalla tai käyttää ikä- ja aktiivisuustasoon sopivaa kuiva- tai märkäruokaa.

Pomeranianin paino

Aikuinen pomeranian painaa noin 1,5-3 kg, riippuen koiran sukupuolesta, ravitsemustilasta ja lihaskunnosta. Erityisesti kastroidun/steriloidun koiran energiansaantiin on tärkeää kiinnittää huomiota, jotta haukku pysyy hoikkana. Ahnurin uumaa kannattaakin aika ajoin tarkkailla, ettei koira muutu muhkeaksi muodoiltaan. Ylipaino on aina lemmikin terveydelle haitallista.

Pomeranianin turkki ja värit

Pomeranianin kaksinkertainen karvapeite on huomiota herättävän muhkea. Aluskarvaa on hyvin runsaasti ja se on pumpulimaista, tiivistä ja lyhyttä. Pitkä, suora ja hivenen karhea peitinkarva töhöttää pirteästi pystyssä. Pomeranianin turkki on säänkestävä, eikä pikku ketunpojalle tule vilu pienessä pakkasessa. Pommin turkkia harjataan viikottain ja koira pestään säännöllisesti. Karvanlähtöaikaan harjaa on hyvä heilutella vaikka joka päivä.

Pomeranianin turkki voi olla väriltään:

• valkoinen

• musta

• ruskea

• oranssi

• harmaa.

Lisäksi on vielä ns. ”muunvärisiä”, eli erilaisia väri-variaatioita, laikukkaita ja kirjavia koiria.

Onko pomeranian terve rotu?

Pomeraniania pidetään yleisesti melko terveenä rotuna. Sen keskimääräinen eliniänodote on noin 12–15 vuotta, joskin ikä riippuu aina ennen kaikkea koirayksilön terveydentilasta. Rodulla esiintyy mm. hammas- ja purentaongelmia, patellaluksaatiota, silmäsairauksia, alopecia X:ää ja epilepsiaa. Lue täältä, miten koiran suuta ja hampaita hoidetaan kotona.

Ennen koiran hankkimista suosittelemme lämpimästi tutustumaan rotuyhdistyksen internet-sivustolta pomeranianin terveyttä koskevaan materiaaliin ja tilastoihin.

Pomeranianin hinta

Useimpien rekisteröityjen rotukoirien hinta Suomessa on noin 1200–1900 euroa, mutta hinta vaihtelee hivenen rodun mukaan. Hinta sisältää yleensä pennun rekisteröimisen, tunnistusmerkinnän mikrosirulla, eläinlääkärin tarkastuksen ja koiranruokaa mukaan uuteen kotiin. Kasvattajalle koituu kuluja myös aikuisten koirien erilaisista terveystarkastuksista. Ne ovat tärkeä osa rodun jalostusta. Koiran hankintahinta on usein pienin kulu, joka karvakorvan holhoajalle lankeaa maksettavaksi. Vuosien varrella lemmikin ylläpitoon tulee uppoamaan paitsi vapaa-aika myös varallisuus: koira tarvitsee laadukasta ruokaa, joitakin tarvikkeita, rokotukset, eläinlääkärin hoitoa, vakuutuksen ja mahdolliset trimmauspalvelut.

Pomeranianin pentu

Pomeranian on hyvin suosittu seurakoirarotu ja toisinaan ikiomaa pentua joutuu odottamaan pitkään. Tutustu aluksi rotuyhdistyksen internet-sivustoon ja eri kasvattajiin. Hanki tietoa rodun taustoista, luonteesta ja terveystilanteesta. Pohdi rehellisesti, oletko valmis uhraamaan aikaa koiran kouluttamiseen ja turkinhoitoon. Entä pystytkö tarjoamaan seurakoirallesi varmasti tarpeeksi seuraa ja aktiviteetteja? Jos vastasit kysymyksiin ”kyllä”, olet valmis hänen kuninkaallisen käpälyytensä holhoajaksi.

Sopisiko joku toinen rotu sinulle paremmin? Tutustu tähän sivuun.

Varo pentutehtaita!

Usein pieniä, suloisia seurakoirapentuja kaupitellaan internetin osto- ja myynti-palstoilla, jossa pentutehtailu rehottaa. Vakavaan pentukuumeeseen sairastunut ihminen menettää helposti harkintakykynsä, kun koirantaimen saisi samantien ostaa omaksi. Muista, että asiansa osaavat ja rodun suunnitelmalliseen jalostamiseen sitoutuneet kasvattajat löydät rotujärjestön internetsivustolta sekä Kennelliiton Jalostustietojärjestelmästä – et osto- ja myyntipalstoilta. Ole varovainen ja hanki pentu vain luotettavalta kasvattajalta – säästyt monelta murheelta etkä tue epäinhimillistä pentutehtailua! Mikä on pentutehdas ja miten tunnistat sen? Lue täältä.

Mitä pomeranianin pennulle pitäisi opettaa?

Aloita pienen karvakakaran kasvattaminen sosiaalistamalla pentuasi runsaasti ennen 12 viikon ikää. Muista esitellä tenavalle mm. erilaisia ääniä ja vieraita ihmisiä sekä koiria. Ennen 12 viikon ikää pentua suojaa vielä emolta saadut vasta-aineet, joten sosiaalistaminen on turvallista ennen ensimmäisiä rokotuksiakin. Ohjeet sosiaalistamiseen löydät täältä.

Eläinkouluttajan täsmävinkit pomeranianin pennun omistajalle:

1. Yksinolo: Pommi kiintyy hyvin lujasti omaan ihmiseensä. Rodulla tavataan jonkin verran eroahdistusta, joten pennun kanssa on suositeltavaa keskittyä yksin jäämisen tärkeään taitoon. Harjoittelu aloitetaan uudessa kodissa heti koirantaimen ensimmäisinä päivinä. Tehokas koulutus etenee hiiren askelin. Ohjeet yksinolon harjoitteluun löydät täältä.

2. Hoitotoimenpiteet: Opeta pienelle höpökuonolle, että hoitotoimenpiteet on ihan parhautta! Näin ne sujuvat rennosti koko koiran loppuelämän ajan. Palkitse pentua rauhallisesta käytöksestä, kun käsittelet sen turkkia pienen hetken kerrallaan. Muista opettaa lempein ottein myös kynsien leikkaaminen ja hampaiden harjaaminen. Miten pentua käsitellään? Lue ohjeet ja katso video.

P.S. Huomioithan, että jokaisen koirarodun sisällä on suurta vaihtelua yksilön käyttäytymisessä ja terveydessä.